Sukupuolten tasa-arvo hallittavana ilmiönä : CSRD-direktiivin mukainen kestävyysraportointi pohjoismaisissa yrityksissä

Abstract

Tässä tutkielmassa tarkastellaan, miten sukupuolten tasa-arvo rakentuu yritysten CSRD- direktiivin ja ESRS-standardien mukaisessa vastuullisuusraportoinnissa. Tutkimuksen lähtökohtana on havainto siitä, että yritysvastuuraportointi ei ole enää vain vapaaehtoista vastuullisuusviestintää, vaan yhä vahvemmin säännelty ja standardoitu osa yritysten virallista raportointia. Samalla sukupuolten tasa-arvo on noussut aiempaa näkyvämmin osaksi yritysvastuun sosiaalista ulottuvuutta. Tutkielmassa kysytään, millaisia tasa-arvoon liittyviä diskursseja aineistosta voidaan tunnistaa ja millaisena ilmiönä nämä diskurssit rakentavat sukupuolten tasa-arvoa.

Tutkielman teoreettinen viitekehys rakentuu yritysvastuun ja vastuullisuusraportoinnin institutionalisoitumista, hallintaa ja standardoitumista koskevalle tutkimukselle sekä feministiselle kriittiselle diskurssianalyysille. Keskeisiä käsitteitä ovat yritysvastuu, vastuullisuusraportointi sekä sukupuolten tasa-arvo. Sukupuolten tasa-arvoa lähestytään samanaikaisesti oikeudenmukaisuuden kysymyksenä, organisaatioiden sukupuolittuneisiin käytäntöihin kytkeytyvänä ilmiönä sekä standardoidun raportointikehyksen kautta rakentuvana vastuullisuusteemana.

Tutkielman aineisto koostuu Euroopan unionin kestävyysraportointia ohjaavista ESRS- standardeista ja niihin liittyvistä ohjeistuksista sekä valikoitujen pohjoismaisten suuryritysten CSRD:n mukaisista vastuullisuusraporteista. Menetelmänä käytetään feminististä kriittistä diskurssianalyysiä. Aineistoa on analysoitu teoriaohjaavasti tarkastelemalla, miten sukupuolten tasa-arvo nimetään, millaisena ongelmana tai tavoitteena se esitetään, keille toimijuutta osoitetaan ja millaisina ratkaisuina sen edistäminen kuvataan.

Tutkimuksessa havaitaan, että sukupuolten tasa-arvo rakentuu vastuullisuusraportoinnin kielessä ennen kaikkea hallittavana ilmiönä. Aineistosta tunnistetaan useita toisiaan täydentäviä diskursseja, joissa tasa-arvo jäsentyy riskien ja vaikutusten kohteena, sidosryhmien odotuksiin vastaamisena, kilpailuetua ja strategista arvoa tuottavana resurssina, mitattavana ja todennettavana suoritusalueena, henkilöstöjohtamisen ja organisaation kehittämisen kohteena sekä legitimiteettiä rakentavana pyrkimyspuheena. Tulokset osoittavat, että standardoitu raportointikehys ei ainoastaan lisää tasa-arvon näkyvyyttä yritysvastuussa, vaan myös ohjaa sitä, millaisessa muodossa tasa-arvosta voidaan puhua ja millaisena vastuullisuuskysymyksenä se näyttäytyy.

This thesis examines how gender equality is constructed in corporate sustainability reporting prepared in accordance with the Corporate Sustainability Reporting Directive (CSRD) and the European Sustainability Reporting Standards (ESRS). The study is grounded in the observation that corporate sustainability reporting is no longer merely a form of voluntary responsibility communication, but an increasingly regulated and standardised part of companies’ formal reporting. At the same time, gender equality has become more visibly embedded in the social dimension of corporate responsibility. The thesis asks what kinds of equality-related discourses can be identified in the data and what kind of phenomenon of gender equality these discourses construct.

The theoretical framework of the thesis draws on research on the institutionalisation, governance and standardisation of corporate responsibility and sustainability reporting, as well as on feminist critical discourse analysis. The key concepts are corporate responsibility, sustainability reporting and gender equality. Gender equality is approached simultaneously as a question of justice, as a phenomenon linked to gendered organisational practices, and as a sustainability issue constructed through a standardised reporting framework.

The data consist of the ESRS standards governing sustainability reporting in the European Union and related guidance documents, as well as CSRD-aligned sustainability reports published by selected Nordic companies. The method used is feminist critical discourse analysis. The data have been analysed in a theory-guided manner by examining how gender equality is named, how it is framed as a problem or a goal, to whom agency is assigned, and what kinds of solutions are used to describe its advancement.

The findings show that gender equality is constructed in the language of sustainability reporting primarily as a governable phenomenon. Several complementary discourses are identified in the data, in which gender equality is framed as an object of risks and impacts, as a response to stakeholder expectations, as a resource producing competitive advantage and strategic value, as a measurable and verifiable area of performance, as an object of human resource management and organisational development, and as aspirational talk that builds legitimacy. The results suggest that the standardised reporting framework not only increases the visibility of gender equality within corporate responsibility, but also shapes the form in which gender equality can be discussed and the kind of responsibility issue it comes to represent.