tulokset
Silmäile
Osuva
Osuva on Vaasan yliopiston avoin julkaisuarkisto. Osuva sisältää Vaasan yliopiston omat julkaisut, opinnäytteet ja tieteellisten artikkeleiden rinnakkaistallenteet. Osuvaan sisältyy julkaisujen viitetietoja, tiivistelmiä ja kokotekstejä. Sähköisten arkistokokoelmien sisältö ei ole luettavissa verkossa.
Kokoelmat Osuvassa
Viimeksi tallennetut
Onko IFRS-raportoinnin vertailukelpoisuus parantunut Pohjoismaissa 20 vuodessa? ; Tarkastelussa Pohjoismaiset listatut yhtiöt
Tyni, Julia (2026-01-30)
IFRS-raportoinnin ja vertailukelpoisuuden vaikutuksesta löytyy runsaasti tutkimuksia Euroopan
talousalueella vuonna 2005 tapahtuneen pakollisen IFRS-raportoinnin implementoinnin jälkeen.
Yhtenäisen IFRS-raportoinnin päätavoitteena on luotettavuus, läpinäkyvyys ja
vertailukelpoisuus, mikä on herättänyt tutkijoiden mielenkiintoa aihetta kohtaan. Yleisesti IFRS-
raportoinnin vertailukelpoisuutta tutkivat tutkimukset toteavat IFRS-raportoinnin parantavan
taloudellisen informaation vertailukelpoisuutta maiden välillä.
Tämän kandidaatintutkielman tarkoituksena on selvittää, onko IFRS-raportoinnin
vertailukelpoisuus parantunut voimassaoloaikanaan Pohjoismaissa. Tutkielmassa perehdytään
kahteen IFRS-raportoinnin vertailukelpoisuuteen vaikuttavaan tekijään. IFRS-raportoinnin
vertailukelpoisuuden kehitykseen vaikuttaa IFRS-säätiön kolmiportaisen rakenteen IFRS-
standardien kehitystyö. Lisäksi yhtiöiden IFRS-standardien soveltamiseen vaikuttava tekijä on
kansallinen institutionaalinen toimintaympäristö.
Tässä kandidaatintutkielmassa käsitellään IFRS-raportoinnin vertailukelpoisuuden kehitystä 20
vuoden voimassaoloajaltaan Pohjoismaissa näillä aikaisemmin mainituilla kahdella vaikuttavalla
tekijällä. Näiden kahden tekijän, eli IFRS-säätiön kehitystyön sekä institutionaalisen
toimintaympäristön, vaikutuksia taloudellisen informaation vertailukelpoisuuteen tarkastellaan
aikaisimmilla tutkimuksilla.
Aikaisemmat tutkimukset IFRS-raportoinnista ja vertailukelpoisuudesta toteavat kansallisen
institutionaalisen toimintaympäristön vaikuttavan kansalliseen IFRS-standardien soveltamiseen.
Aikaisemmat tutkimukset käsittelevät aihetta eristä tutkimusajankohdasta kuin tässä
kandidaatintutkielmassa, sillä useat aikaisemmat tutkimukset tarkastelevat
vertailukelpoisuuden kehitystä ennen IFRS:n pakollista soveltamista verrattuna varhaiseen
IFRS:n pakolliseen soveltamiseen. Siksi tämän tutkielman empiirisessä osassa on tarkoitus
selvittä, onko pakollisen IFRS-raportoinnin vertailukelpoisuus parantunut voimassaoloaikanaan
ja miten IFRS-säätiön kehitystyö sekä kansalliset institutionaaliset toimintaympäristöt ovat
siihen vaikuttaneet.
"New spectrum of intangible assets"
Caloghirou, Yannis; Piekkola, Hannu; Bounfour, Ahmed (Oxford University Press, 2025)
This editorial introduces the Special Issue ‘New Spectrum of Intangible Assets’, which explores the growing significance of intangible assets, such as R&D, organizational capital, software, data, design, and brand equity, in shaping innovation, productivity, and long-term value creation. Despite increasing recognition of their systemic importance, many intangible assets remain poorly captured by conventional measurement systems and inadequately supported by existing policy frameworks. Building on recent research, this Special Issue addresses key analytical and empirical challenges associated with the conceptualization, measurement, and governance of intangibles. Contributions examine the multifaceted role of intangible assets at the micro, meso, and macro levels, utilizing novel datasets and methodologies to investigate how intangible investments influence innovation outcomes, productivity growth, and economic resilience. Collectively, the Special Issue advances an enriched conceptual and empirical understanding of intangible capital and offers recommendations for policies aimed at enabling more sustainable and resilient innovation systems driven by intangible investments.
Psykologisen turvallisuuden rakentaminen ihmiskeskeisen johtamisen ja organisaatiotekijöiden avulla
Hakomäki, Eveliina (2026-01-15)
Yhteiskunnallinen keskustelu on polarisoituneempaa kuin aikoihin, mutta pandemian myötä
tahtotila ihmisläheisemmälle johtamiselle on kasvanut. Tutkielmassani syvennyn aiheeseen narratiivisen kirjallisuuskatsauksen keinoin.
Tutkielmani tavoitteena on löytää psykologisen turvallisuuden edistäviä ja heikentäviä tekijöitä organisaatio- ja johtamistekijöiden avulla. Psykologista turvallisuutta tarkastelen Edmondsonin ja Kahnin klassisten määritelmien kautta. Organisaatiotekijöiksi määrittelin työkulttuurin ja -käytänteet, tiimin rakenteen ja palautekäytännöt. Johtamistekijöitä ovat johtamistyylit sekä vuorovaikutus johtajan ja työntekijän välillä. Tarkastelen myös psykologisen turvallisuuden mahdollistamia ilmiöitä, kuten oppimista, innovointia, tehokkuutta ja työhyvinvointia. Tulosten mukaan psykologisen turvallisuuden edistäviä tekijöitä ovat kaksisuuntainen viestintä, työtehtävien selkeä roolitus, rakentavan palautteen antaminen ja ihmiskeskeinen johtaminen, kun taas heikentäviä tekijöitä ovat välinpitämättömyys työtä kohtaan, perehdyttämisen puute ja epäjohdonmukainen kohtelu sekä rankaiseva johtamistyyli.
Toisena tavoitteena on löytää yhteys ihmiskeskeisen johtamisen ja psykologisen turvallisuuden välille eli, miten ihmiskeskeinen johtaminen vaikuttaa psykologiseen turvallisuuteen ja organisaatiotekijöihin. Ihmiskeskeistä johtamista tarkastelen Leclercin, Kennedyn ja Campiksen teoreettisen viitekehyksen pohjalta kolmen johtajaroolin herättäjän, yhdistäjän ja ylläpitäjän näkökulmista. Psykologinen turvallisuus näkyy herättäjän roolissa rohkaisuna riskien ottamiseen ja oppimiskulttuurin korostamisena, yhdistäjän roolissa avoimuus ja kulttuurinen älykkyys yhteisön luojana rakentavat luottamusta, ja ylläpitäjä huolehtii itsestään ja muiden hyvinvoinnista eikä tuomitse ketään. Psykologinen turvallisuus ja ihmiskeskeisen johtajuuden roolit limittyvät teemoiltaan, joka on hyvä huomioida.
Tuloksista voidaan päätellä, että psykologinen turvallisuus on ihmiskeskeisen johtajan arvokas
työkalu. Psykologisen turvallisuuden avulla ihmiskeskeinen johtaja voi pyrkiä edistämään ilmiöitä, kuten oppimista, innovatiivisuutta, tiimin tehokkuutta ja rakentaa työntekijöille hyvinvointia. Käyttäen apunaan psykologisen turvallisuuden edistäviä tekijöitä. Aiheen tutkimusaukot liittyvät länsimaapainotteisuuteen, joten aiheen kansainvälisempi tarkastelu on tarpeen. Lisäksi keskustelua käydään siitä, voiko psykologista turvallisuutta olla liikaa ja, millaisia seurauksia siitä voi olla tiimille. Tämä on yksi mahdollinen jatkotutkimuskohde.
Makrovakaussääntelyn vaikutukset talletuspankkien liiketoimintaan : Tarkastelussa enimmäisluototussuhde
Ilomäki, Kristian (2026)
Suomessa on koettu kaksi pankkikriisiä noin 18 vuoden sisällä, joissa molempien kriisien yksi pääasiallinen syy oli asuntomarkkinoiden ylikuumeneminen ja kotitalouksien liiallinen velkaantuminen. Suomessa vuonna 1990-luvulla koettu pankkikriisi ja siitä syntynyt lama koetteli pankkien toimintaa ja aiheutti mittavia luottotappioita pankeille. Tämän jälkeen vuosina 2007–2008 Yhdysvalloista alkanut pankkikriisi levisi maailmalle ja vaaransi koko globaalin rahoitusjärjestelmän. Tämän viimeisen pankkikriisin jälkeen Euroopan unionin toiminnassa aloitettiin kehittämään makrovakauspolitiikkaa, jonka tarkoituksena on estää rahoitusjärjestelmän vakautta vaarantavia tekijöitä. Asuntomarkkinoiden ylikuumeneminen ja kotitalouksien liiallinen velkaantuminen on nähty suuriksi riskitekijöiksi kansantaloudella ja rahoitusjärjestelmälle. Viranomaiset ovat olleet huolissaan juuri kotitalouksien voimakkaasta velkaantuneisuuden kasvusta. Makrovakausvälineet on luotu viranomaisten työkaluiksi, joita voidaan hyödyntää, jos rahoitusvakauteen kohdistuu riskejä. Yksi tällainen työkalu on enimmäisluototussuhde, jonka tarkoituksena on estää kotitalouksien ylivelkaantuminen ja asuntomarkkinoiden ylikuumeneminen. Enimmäisluototussuhteesta on kirjattu Suomessa kansalliseen lainsäädäntöön.
Tutkielmassa käsitellään enimmäisluototussuhteen vaikutuksista talletuspankkien liiketoimintaan ja huomioidaan myös sen vaikutukset asuntolainanottajiin. Enimmäisluototussuhde on ensisijaisesti lainanottajiin kohdistuva makrovakausväline, mutta sen olemassaololla on vaikutusta myös kaikkien talletuspankkien liiketoimintaan. Enimmäisluototussuhde on kirjattu kansalliseen lakiin, niin se myös määrittää pankkien toiminnan, millä perusteella pankit voivat myöntää asuntolainaa, jos lainan vakuutena käytetään pelkästään ostettavaa asuntoa. Laki enimmäisluototussuhteesta tuli voimaan Suomessa 1.7.2016. Lain tarkoituksena on määritellä pankeille enimmäisluototussuhde, mutta myös määritellä, mitä hyväksytään lainan vakuudeksi. Lain voimaantulemisen jälkeen henkilötakaukset eivät ole enää hyväksyttäviä vakuuksia asuntolainan yhteydessä. Vaikka enimmäisluototussuhde on lainanottajaan kohdistuva makrovakaustyökalu, niin sen yhtenä tarkoituksena on ennalta estää myös pankkien luottotappioita ja tämän seurauksena laajemman pankkikriisin syntymistä tai yksittäisen pankin ajautumista kriisitilaan. Ennen lain voimaantuloa viranomaiset olivat antaneet pankeille suosituksia, jotka vastasivat lakiin kirjattua enimmäisluototussuhdetta. Viranomaisten tarkastelussa ilmeni, että pankit olivat kuitenkin myöntäneet kotitalouksille asuntolainoja, jotka olivat finanssialaa valvovan viranomaisten antamien suositusten vastaisia. Lainsäädäntö on selkeyttänyt talletuspankkien toimintaa ja pankit joutuvat toimimaan yhtäläisesti asuntolainoja myöntäessään, jos vakuutena käytetään vain ostettavaa asuntoa.
Pankin vai asiakkaan vastuu? : Huolimattomuuden arviointi mobiilipankin oikeudettomassa käytössä verkkohuijauksissa
Liljavirta, Mikko (2026-01-19)
Digitaalisten pankkipalvelujen yleistyminen on lisännyt tietojenkalasteluun perustuvia verkkohuijauksia, joissa rikolliset pyrkivät aktivoimaan pankin mobiilisovelluksen asiakkaan nimissä ja tekemään oikeudettomia tilisiirtoja. Tämän vuoksi vastuunjako pankin ja asiakkaan välillä on noussut keskeiseksi oikeudelliseksi kysymykseksi, erityisesti kuluttajien ollessa palveluntarjoajaan nähden heikommassa asemassa.
Tutkielman tavoitteena on selvittää, miten vastuu varojen menetyksestä määräytyy tilanteissa, joissa mobiilisovellus on otettu käyttöön oikeudettomasti, ja milloin asiakkaan toiminta täyttää huolimattomuuden tai törkeän huolimattomuuden tunnusmerkit. Lisäksi tarkastellaan pankin tiedonantovelvollisuuden merkitystä vastuun arvioinnissa sekä esitetään suosituksia digitaalisen maksamisen turvallisuuden vahvistamiseksi.
Metodina käytetään oikeusdogmaattista tutkimusotetta. Lähdeaineisto koostuu voimassa olevasta lainsäädännöstä, lainvalmisteluaineistosta, oikeuskirjallisuudesta sekä oikeus- ja lautakuntaratkaisuista, erityisesti FINEn ratkaisusuosituksista ja hovioikeuskäytännöstä. Koska korkeimman oikeuden ratkaisuja ei aiheesta ole, alempien asteiden ratkaisut antavat tärkeää tulkinta-aineistoa huolimattomuuden arvioinnista.
Tutkimuksen keskeisin havainto on, että pankin antaman turvallisuusviestinnän selkeys, ymmärrettävyys ja erottuvuus vaikuttavat ratkaisevasti siihen, voidaanko asiakkaan toimintaa pitää huolimattomana. Jos viestintä on epäselvää tai muistuttaa rutiininomaista tunnistautumisviestiä, asiakkaan erehtymistä voidaan pitää inhimillisenä. Toisaalta ilmeisten varoitusten huomiotta jättäminen voi johtaa vastuuseen. Pankin tekniset ja organisatoriset valmiudet reagoida väärinkäyttöepäilyihin muodostavat olennaisen osan vastuunjakokokonaisuutta.
Johtopäätöksenä todetaan, että vastuunjaon oikeudenmukainen toteutuminen edellyttää sekä pankkien että asiakkaiden huolellista toimintaa. Pankkien tulee selkeyttää turvallisuusviestintäänsä ja tuoda tunnistusvälineisiin liittyvät riskit ymmärrettävästi esiin, kun taas asiakkaiden velvollisuutena on noudattaa annettuja ohjeita ja suhtautua turvaviestintään vakavasti. Lisäksi viranomaisten tulisi asettaa vähimmäisvaatimukset pankkien turvallisuusviestinnälle, jotta kuluttajansuoja ja ratkaisukäytännön yhdenmukaisuus vahvistuisivat.