Silmäile
Hakuohje

Osuva

Osuva on Vaasan yliopiston avoin julkaisuarkisto. Osuva sisältää Vaasan yliopiston omat julkaisut, opinnäytteet ja tieteellisten artikkeleiden rinnakkaistallenteet. Osuvaan sisältyy julkaisujen viitetietoja, tiivistelmiä ja kokotekstejä. Sähköisten arkistokokoelmien sisältö ei ole luettavissa verkossa.

Kokoelmat Osuvassa

Viimeksi tallennetut

  • Strateginen ennakointi dynaamisena kyvykkyytenä: Välineellinen tapaustutkimus sisäministeriön hallinnonalasta
    Raisio, Harri; Neuvonen, Aleksi; Djakonoff, Vera (Hallinnon tutkimuksen seura, 2026)
    Artikkeli
    Turbulentti turvallisuustoimintaympäristö edellyttää julkiselta sektorilta kykyä ennakoida muutoksia aiempaa systemaattisemmin. Strateginen ennakointi on nähty yhtenä keinona tukea julkishallinnon kykyä toimia muuttuvissa olosuhteissa. Tämä artikkeli tarkastelee strategisen ennakoinnin kehittymistä dynaamiseksi kyvykkyydeksi sisäisen turvallisuuden kontekstissa. Empiirinen aineisto koostuu sisäministeriön hal­linnonalalla toteutetuista haastatteluista ja kyselyistä. Temaattinen analyysi tuotti kolme ajallisesti etenevää kokonaisuutta – strategisen ennakoinnin rakentuminen, vakiintuminen ja sopeu­tuminen – jotka heijastavat läpileikkaavasti dynaamisten kyvykkyyksien pääkomponentteja, havaitsemista, mahdollisuuksiin tarttumista ja muuntautumista. Tulokset osoittavat, että strategista ennakointia edistävät rakentumisvaiheessa erityisesti osallisuus, osaaminen ja ennakointimyönteinen asenne, kun taas vakiintumis- ja so­peutumisvaiheissa korostuvat haasteet, jotka liit­tyvät ennakoinnin monitulkintaisuuteen, toimintaympäristön nopeaan muutokseen, niukkoihin resursseihin ja poliittisen ohjauksen vaih­teluihin. Tämä tutkimus lisää ymmärrystä siitä, miten strateginen ennakointi voi kehittyä dynaa­miseksi kyvykkyydeksi turvallisuusviranomaisten toiminnassa sekä nostaa esiin havainnon siitä, miten operatiivisten ja dynaamisten kyvykkyyksien välinen raja vaikuttaa hämärtyvän nopeasti muuttuvassa toimintaympäristössä.
  • Digitale Transformation des deutschen Staates
    Mergel, Ines; Kuhlmann, Sabine (toim.); Proeller, Isabella (toim.); Schimanke, Dieter (toim.); Ziekow, Jan (toim.) (Springer VS, 2026)
    Artikkeli
    Das vorliegende Kapitel beleuchtet die digitale Transformation des deutschen Staates in einem komplexen Mehrebenensystem, das von Bund, Ländern und Kommunen geprägt ist. Trotz umfangreicher Gesetzesinitiativen wie dem Onlinezugangsgesetz (OZG) bleibt die Umsetzung vieler digitaler Verwaltungsleistungen hinter den Erwartungen zurück. Koordinationsprobleme, föderale Zuständigkeiten und historisch gewachsene Strukturen erschweren eine einheitliche Vorgehensweise. Um den Rückstand aufzuholen, wurden zentrale Institutionen wie der IT-Planungsrat und die FITKO geschaffen, die bund- und länderübergreifende Standards und Prozesse vorantreiben sollen. Gleichzeitig macht sich eine starke Abhängigkeit von externen IT-Dienstleistern bemerkbar, was den Aufbau interner Kompetenzen verzögert. Erfolgsgeschichten wie die Digitalisierung des Bundesamts für Migration und Flüchtlinge oder kommunale One-Stop-Shops verdeutlichen jedoch, dass nutzerzentrierte Ansätze und agile Methoden effektiv sein können. Neue Formate wie Digitalisierungslabore und Netzwerke wie NEXT bündeln Expertise aus verschiedenen Verwaltungsebenen, um innovative Lösungen zu entwickeln. Der Beitrag zeigt, dass technologische Fortschritte allein nicht genügen: Nur ein kultureller Wandel in der Verwaltungsarbeit, unterstützt durch Schulungen und umfassende Koordination, kann langfristig zu einer bürgerfreundlichen und effizienten digitalen Verwaltung führen.
  • Suomalaisten osakkeiden yhteisvaihtelu : Tarkastelussa vuodet 2015–2024
    Lehtinen, Helmi (2026-04-20)
    Kandidaatintutkielma
    Tutkielmassa tarkastellaan suomalaisten pörssiosakkeiden tuottojen yhteisvaihtelua ja riskirakennetta vuosina 2015–2024 modernin portfolioteorian viitekehyksessä. Portfolioteoria korostaa, että sijoituksia ei tarkastella yksittäisinä arvopapereina, vaan osana kokonaisuutta. Salkun kokonaisriski määräytyy sekä yksittäisten osakkeiden volatiliteetin että niiden välisen yhteisvaihtelun perusteella. Tämän vuoksi korrelaatio, varianssi ja kovarianssi ovat keskeisiä käsitteitä, sillä ne kuvaavat sekä yrityskohtaista tuoton vaihtelua että sijoitusten välisiä riippuvuuksia. Portfolioteoria jakaa riskin systemaattiseen ja epäsystemaattiseen riskiin. Systemaattinen riski liittyy koko markkinaan eikä ole hajautettavissa, kun taas epäsystemaattinen riski pienenee hajauttamalla ja liittyy yrityskohtaisiin tekijöihin. Näitä riskikomponentteja tarkastellaan kolmestakymmenestä suomalaisesta pörssiyhtiöstä muodostetun kuukausituottoaineiston avulla. Aineisto on jaettu eri jaksoihin, jotta voidaan analysoida, miten varianssit ja kovarianssit reagoivat erilaisiin markkinaolosuhteisiin ja miten nämä muutokset vaikuttavat riskin muodostumiseen. Tulokset osoittavat, että systemaattisen ja epäsystemaattisen riskin suhteet vaihtelevat huomattavasti talouden tilanteen mukaan. Normaalijaksoissa epäsystemaattinen riski muodostaa suuren osan osakkeiden volatiliteetista ja osakkeiden välinen yhteisvaihtelu pysyy korrelaation ja kovarianssin perusteella heikkona. Tällöin hajauttaminen on keino pienentää salkun kokonaisriskiä. Kriisiaikoina riski siirtyy selvemmin systemaattisen riskin puolelle, koska markkinashokit yhdenmukaistavat sijoittajien käyttäytymisen ja osakkeiden tuotot alkavat liikkua samansuuntaisesti. Tämä ilmenee kovarianssien kasvuna ja hajauttamisen tehon heikkenemisenä, sillä markkinatekijät alkavat ohjata tuottojen vaihtelua yrityskohtaisia tekijöitä voimakkaammin. Tarkasteluperiodin loppua kohti riskirakenne palautuu asteittain vakaammaksi ja epäsystemaattisen riskin merkitys kasvaa uudelleen. Empiiriset tulokset viittaavat siihen, että portfolioteorian periaatteet pätevät eri markkinatilanteissa. Hajauttamisen hyöty riippuu kuitenkin siitä, kuinka suuri osa riskistä on markkinaehtoista ja kuinka paljon jää yrityskohtaisille tekijöille.
  • Kannustinongelmat ja kovenantit yritysrahoituksessa : Tarkastelussa moraalikato ja rahoitussopimusten rooli
    Vesamäki, Hilma (2026-04-17)
    Kandidaatintutkielma
    Yritysrahoituksen epäsymmetrinen informaatio ja siihen liittyvät kannustinongelmat muodostavat keskeisen haasteen rahoituksen tehokkaalle kohdentumiselle. Erityisesti moraalikato heikentää rahoittajan mahdollisuuksia arvioida yrityksen käyttäytymistä ja riskisyyttä ja voi johtaa tehottomiin investointipäätöksiin tai rahoituksen niukkuuteen. Rahoitussopimusten rakenteelliset elementit, kuten kovenantit, ovat keskiössä riskienhallinnassa ja rahoitusmarkkinoiden toimivuuden turvaamisessa. Tämän tutkielman tavoitteena on tarkastella miten moraalikato rajoittaa ulkoisen rahoituksen saantia yritysrahoituksessa ja millä tavoin kovenantit toimivat ratkaisuna tähän rajoitteeseen. Teoreettisena viitekehyksenä käytetään Holmström–Tirole-mallia, joka kuvaa epäsymmetrisen informaation aiheuttamaa rahoitusrajoitetta sekä yrittäjän kannustimien merkityksellisyyttä rahoitussopimusten rakenteessa. Lisäksi tutkimuksessa analysoidaan 40 suomalaisen pörssiyhtiön vuosikertomuksia vuodelta 2023, jotta saadaan empiirinen käsitys siitä millaisia kovenanttiehtoja yrityksen raportoivat ja miten ne suhteutuvat moraalikadon riskeihin. Tutkimuksen tulokset osoittavat, että moraalikato muodostaa keskeisen rahoitusrajoitteen, tehden rahoituksen kohdentumisesta tehotonta. Kovenantit lieventävät tätä rajoitetta lisäämällä valvontaa, rajoittamalla opportunistista käyttäytymistä ja parantamalla rahoittajan asemaa sopimuskauden aikana. Empiirinen aineisto tukee teoreettisia havaintoja, sillä suurin osa yrityksistä raportoi taloudellisiin tunnuslukuihin perustuvia kovenantteja, jotka kohdistuvat erityisesti velkaantumiseen, kassavirtaan ja vakavaraisuuteen. Tulokset viittaavat siihen, että kovenantit ovat olennainen osa optimaalisia rahoitussopimuksia ja toimivat tehokkaasti moraalikadon hillitsijänä.
  • Siirtymä ohjelmistorobotiikasta hyperautomaatioon asiakaspalveluprosessien kehittämisessä
    Herttua, Annika (2026-04-09)
    Kandidaatintutkielma
    Ohjelmistorobotiikka (RPA) on vakiinnuttanut asemansa liiketoimintaprosessien tehostamisessa, mutta perinteisen sääntöpohjaisen automaation rajat ovat tulleet vastaan. Tämän seurauksena on kehittynyt automaation edistynyt versio hyperautomaatio, joka yhdistää useampia teknologioita kuten tekoälyä, koneoppimista ja ohjelmistorobotiikkaa. Tässä tutkielmassa tarkastellaan tätä teknologista murrosta sekä sen roolia ja vaikutuksia asiakaspalveluprosessien kehittämisessä. Tutkielma toteutettiin kuvailevana kirjallisuuskatsauksena, jonka avulla koottiin aiheesta aiemmin julkaistua tutkimustietoa. Tutkielmassa luodaan teoreettinen kokonaiskuva ohjelmistorobotiikasta ja hyperautomaatiosta, pyritään ymmärtämään miten kyseiset teknologiat mahdollistavat prosessien kehittämisen sekä millaisia vaikutuksia erityisesti hyperautomaation käyttöönotolla on asiakaspalveluun. Tutkielman johtopäätöksenä voidaan todeta, että vaikka perinteinen ohjelmistorobotiikka soveltuu erinomaisesti yksinkertaisiin rutiinitehtäviin tuoden omat hyötynsä prosesseihin, ei se yksin kykene automatisoimaan kaikkia nykypäivän organisaatioiden tarpeita. Hyperautomaatio vie asiakaspalveluprosessien kehittämisen uudelle tasolle laajentamalla perinteisen ohjelmistorobotiikan kykyjä ja poistamalla sen kognitiivisia rajoitteita. Hyperautomaatio ei ainoastaan tehosta yksittäisiä työvaiheita, vaan mahdollistaa kokonaisten palveluprosessien automatisoinnin, mikä parantaa yrityksen tehokkuutta, mutta ennen kaikkea asiakaspalvelun laatua.