Laki turvatoimista valtioneuvostossa perusoikeuksien rajoittamisen näkökulmasta

Abstract

Tutkielmassa tarkastellaan lakia turvatoimista valtioneuvostossa perusoikeuksien rajoittamisen näkökulmasta. Lain tarkoituksena on turvata valtioneuvoston toiminnan jatkuvuus sekä turvallisuuden ja järjestyksen säilyminen valtioneuvoston, sen ministeriöiden ja oikeuskanslerinviraston käytössä olevissa tiloissa. Laki mahdollistaa turvatarkastajan määräämisen tehtävään, johon sisältyy yksilön perusoikeuksiin puuttumista.

Tutkimuksen tavoitteena on selvittää, millä tavoin laki turvatoimista valtioneuvostossa rajoittaa perusoikeuksia ja miten rajoitusedellytykset toteutuvat käytännössä. Tarkastelun viitekehyksenä käytetään perusoikeuksien rajoitustestiä, jonka mukaan rajoitusten tulee perustua lakiin sekä olla täsmällisiä, tarkkarajaisia, hyväksyttäviä, oikeasuhtaisia ja oikeusturvaa turvaavia. Keskeisiä käsitteitä työssä ovat yksilön perusoikeudet ja perusoikeuksien rajoittamisen yleiset edellytykset.

Tutkimus on toteutettu oikeusdogmaattisena tutkimuksena. Voimassa olevan oikeuden sisältöä on systematisoitu ja jäsennetty lainsäädäntöä, lainvalmisteluaineistoa, perustuslakivaliokunnan lausuntokäytäntöä ja oikeuskirjallisuutta analysoimalla. Lisäksi tutkimuksessa on hyödynnetty haastattelua, jonka avulla on selvitetty lain soveltamista käytännössä ja perusoikeuksien rajoitusedellytysten toteutumista tosiasiallisessa toiminnassa.

Tutkimuksessa havaitaan, että turvatoimilaki antaa turvatarkastajille toimivaltuuksia, jotka puuttuvat erityisesti henkilökohtaiseen vapauteen ja koskemattomuuteen, liikkumisvapauteen, yksityiselämän suojaan ja omaisuudensuojaan. Näitä toimivaltuuksia ovat henkilöllisyyden selvittäminen, turvatarkastus, henkilöntarkastus, ajoneuvojen ja lähetysten tarkastaminen, kielletyn valmisteen haltuun ottaminen, pääsyn estäminen ja henkilön poistaminen, henkilön kiinniottaminen sekä voimankäyttö. Rajoituksia pidetään perusoikeusjärjestelmän kannalta hyväksyttävinä, kun niiden tarkoituksena on turvata valtioneuvoston toiminta ja turvallisuus. Käytännön soveltamisessa havaitaan kuitenkin puutteita erityisesti koulutuksessa, ohjeistuksessa, valvonnassa ja toimenpiteiden dokumentoinnissa.

Tutkielman johtopäätöksenä esitetään, että laki turvatoimista valtioneuvostossa täyttää perusoikeuksien rajoittamista koskevat rajoitusedellytykset lain tasolla. Perusoikeuksien tosiasiallinen toteutuminen riippuu kuitenkin merkittävästi soveltamiskäytännöistä. Perusoikeuksien suojaamiseksi ja oikeusturvan vahvistamiseksi on perusteltua kehittää toimintaa koskevaa ohjeistusta, koulutusta, valvontaa ja dokumentointia sekä lisätä sääntelyn läpinäkyvyyttä ja ennakoitavuutta.