Tekoälyavusteisen teoksen tekijänoikeus

Abstract

Viime vuosien tekoälyn kehitys on tuonut luovalle alalle sekä mahdollisuuksia että uhkia. Tekoälyn käytön helppous ja saatavuus ovat madaltaneet kynnystä taiteen luomiseen, mutta toisaalta ongelmaksi on muodostunut se, mikä lasketaan teokseksi ja kuka tekijäksi. Tekoälyn kehittyvät kyvyt luoda samantasoisia teoksen kaltaisia materiaaleja kuin ihmiset, asettavat tekijänoikeussuojan ihmiskeskeisyyden koetukselle, joka perustuu oletukselle, että luova ilmaisu on yksinomaan ihmiselle kuuluva ominaisuus. Tämä herättää kysymyksiä nykyisen sääntelyn riittävyydestä ja aiheuttaa paineita oikeusjärjestelmälle vastata tekoälyn asettamiin haasteisiin luovuuden suojelemiseksi. Tässä tutkielmassa tarkastellaan tekoälyavusteisten teosten tekijänoikeudellista asemaa, ja sitä millä edellytyksillä nämä voivat saada tekijänoikeussuojaa. Aihetta tarkastellaan erityisesti omaperäisyyden ja itsenäisyyden vaatimuksen sekä tekijyyden määrittymisen näkökulmasta, jotka muodostavat tekijänoikeussuojan keskeiset edellytykset. Oikeudellista epävarmuutta liittyy siihen, milloin ihmisen luova panos tekoälyavusteisen teoksen luomisprosessissa on riittävä, ja kuinka laajasti tekoälyä voidaan hyödyntää siten, että ihminen voi saada tekijänoikeuden teokseen sekä siihen, miten näitä materiaaleja tulisi säännellä. Tutkimus on oikeusdogmaattinen, sillä tarkastelun kohteena on voimassa oleva sääntely. Aineisto koostuu täten tekijänoikeussääntelystä ja oikeuskirjallisuudesta sekä muusta relevantista aineistosta. EU-lainsäädäntö ei ole luonut uusia sääntöjä tekoälyavusteisten materiaalien suojaamiseen tekijänoikeudella, vaan asiaa arvioidaan olemassa olevien tekijänoikeuden periaatteiden pohjalta. Nykytilanteen mukaan useimmissa oikeusjärjestelmissä tekoälyn tuotokset eivät saa suojaa, ellei ihmisen luovaa panosta pystytä osoittamaan riittävällä tavalla. Tällä hetkellä suuri määrä teoksen kaltaisia materiaaleja joutuu vapaaseen käyttöön public domainiin. Tämän vuoksi luovan panoksen todistusvastuu korostuu. Tutkielma tuo esiin tarpeen täsmentää oikeudellisia kriteerejä, jotta tekoälyn hyödyt voidaan ottaa käyttöön oikeassa suhteessa asianmukaisesti. Tämä tutkielma tuo ilmi, että on tekijänoikeusjärjestelmän perimmäisen tarkoituksen mukaista suojella myös tekoälyavusteisia teoksia, sillä se on perustettu varmistamaan ihmisten luovan työn jatkuminen ja levittäminen. Jos materiaaleja ei suojata tekijänoikeudella tai lähioikeudella, tekoälyn kehittäminen ja käyttäminen luovassa toiminnassa ei ole kannattavaa. Tekoälyavusteisten materiaalien jättäminen vapaasti käytettäviksi public domainiin, voi aiheuttaa vakavampia seurauksia tekijänoikeudelle kuin niiden suojaaminen aiheuttaisi. Kansainvälisesti on toivottavaa löytää yhtenäinen lähestymistapa tilanteen hallitsemiseksi.