Tekoälyavusteisen teoksen tekijänoikeus
Pysyvä osoite
Kuvaus
Opinnäytetyö kokotekstinä PDF-muodossa.
Viime vuosien tekoälyn kehitys on tuonut luovalle alalle sekä mahdollisuuksia että uhkia.
Tekoälyn käytön helppous ja saatavuus ovat madaltaneet kynnystä taiteen luomiseen, mutta
toisaalta ongelmaksi on muodostunut se, mikä lasketaan teokseksi ja kuka tekijäksi. Tekoälyn
kehittyvät kyvyt luoda samantasoisia teoksen kaltaisia materiaaleja kuin ihmiset, asettavat
tekijänoikeussuojan ihmiskeskeisyyden koetukselle, joka perustuu oletukselle, että luova ilmaisu
on yksinomaan ihmiselle kuuluva ominaisuus. Tämä herättää kysymyksiä nykyisen sääntelyn
riittävyydestä ja aiheuttaa paineita oikeusjärjestelmälle vastata tekoälyn asettamiin haasteisiin
luovuuden suojelemiseksi.
Tässä tutkielmassa tarkastellaan tekoälyavusteisten teosten tekijänoikeudellista asemaa, ja sitä
millä edellytyksillä nämä voivat saada tekijänoikeussuojaa. Aihetta tarkastellaan erityisesti
omaperäisyyden ja itsenäisyyden vaatimuksen sekä tekijyyden määrittymisen näkökulmasta,
jotka muodostavat tekijänoikeussuojan keskeiset edellytykset. Oikeudellista epävarmuutta
liittyy siihen, milloin ihmisen luova panos tekoälyavusteisen teoksen luomisprosessissa on
riittävä, ja kuinka laajasti tekoälyä voidaan hyödyntää siten, että ihminen voi saada
tekijänoikeuden teokseen sekä siihen, miten näitä materiaaleja tulisi säännellä. Tutkimus on
oikeusdogmaattinen, sillä tarkastelun kohteena on voimassa oleva sääntely. Aineisto koostuu
täten tekijänoikeussääntelystä ja oikeuskirjallisuudesta sekä muusta relevantista aineistosta.
EU-lainsäädäntö ei ole luonut uusia sääntöjä tekoälyavusteisten materiaalien suojaamiseen
tekijänoikeudella, vaan asiaa arvioidaan olemassa olevien tekijänoikeuden periaatteiden
pohjalta. Nykytilanteen mukaan useimmissa oikeusjärjestelmissä tekoälyn tuotokset eivät saa
suojaa, ellei ihmisen luovaa panosta pystytä osoittamaan riittävällä tavalla. Tällä hetkellä suuri
määrä teoksen kaltaisia materiaaleja joutuu vapaaseen käyttöön public domainiin. Tämän
vuoksi luovan panoksen todistusvastuu korostuu. Tutkielma tuo esiin tarpeen täsmentää
oikeudellisia kriteerejä, jotta tekoälyn hyödyt voidaan ottaa käyttöön oikeassa suhteessa
asianmukaisesti.
Tämä tutkielma tuo ilmi, että on tekijänoikeusjärjestelmän perimmäisen tarkoituksen mukaista
suojella myös tekoälyavusteisia teoksia, sillä se on perustettu varmistamaan ihmisten luovan
työn jatkuminen ja levittäminen. Jos materiaaleja ei suojata tekijänoikeudella tai lähioikeudella,
tekoälyn kehittäminen ja käyttäminen luovassa toiminnassa ei ole kannattavaa. Tekoälyavusteisten
materiaalien jättäminen vapaasti käytettäviksi public domainiin, voi aiheuttaa
vakavampia seurauksia tekijänoikeudelle kuin niiden suojaaminen aiheuttaisi. Kansainvälisesti
on toivottavaa löytää yhtenäinen lähestymistapa tilanteen hallitsemiseksi.