Palkkatasa-arvon turvaaminen sukupuolten välillä : Lainsäädännön ja oikeusperiaatteiden rooli sukupuolten välisen palkkatasa-arvon turvaamisessa
Uwasa_2026_Vanhala_Kaisa.pdf - 408.96 KB
Kokoteksti luettavissa vain Tritonian asiakaskoneilla.
Lataukset16
Pysyvä osoite
Kuvaus
Opinnäytetyö kokotekstinä PDF-muodossa.
Tämä lainopillinen tutkielma käsittelee palkkatasa-arvoa ja sen toteutumisen edellytyksiä
oikeudellisena ilmiönä. Tutkimuksen tarkoituksena on selvittää, mitkä ovat oikeudelliset
perusteet ja periaatteet palkkatasa-arvon toteutumiselle Suomessa. Toisin sanoen keskeinen
tavoite tutkimuskysymyksen kannalta on selvittää, miten voimassa oleva lainsäädäntö ja
oikeusperiaatteet edistävät ja turvaavat palkkatasa-arvon toteutumista Suomessa.
Tulokset osoittavat, että lainsäädäntö ja oikeusperiaatteet ovat keskeisiä välineitä palkkatasa-
arvon toteutumisen kannalta muodostaen yhdenvertaisuutta edistävää kokonaisuutta.
Kokonaisuus rakentuu monitasoiselle normiperustalle, johon kuuluvat erityisesti perustuslain
yhdenvertaisuussäännökset, tasa-arvolaki sekä EU-oikeudelliset periaatteet. EU-oikeudesta ja
tasa-arvolaista kumpuavista periaatteista erityisesti samapalkkaisuusperiaate ja syrjinnän kielto
ovat (palkka)tasa-arvon ja yhdenvertaisuuden kannalta keskeisessä roolissa. Syrjintäkielto
periaatteena kieltää kaiken sukupuoleen perustuvan syrjinnän ja eriarvoisen kohtelun, kuin
myös palkkasyrjinnän. Lisäksi tehokas oikeussuoja ja suhteellisuus ohjaavat sääntelyn tulkintaa
ja soveltamista käytännössä.
EU-oikeuden merkitys on keskeinen palkkatasa-arvon kehityksessä. Oikeusperiaatteiden rinnalla
erityisesti uudehko palkka-avoimuusdirektiivi (2023/970) toimii vahvistavana elementtinä
puoltamassa työntekijöiden oikeuksia. Direktiivi asettaa työnantajille uusia velvoitteita, joilla
pyritään parantamaan syrjinnän havaitsemista ja ehkäisyä palkkaerojen ollessa sääntelystä
huolimatta sitkeästi yhä läsnä Suomessa ja muualla Euroopassa. Tutkimuksessa nousee
jatkuvasti esiin myös oikeuskäytännön rooli. Käytännön tapaukset konkretisoivat syrjintäkiellon
soveltamista sekä EU- että kansallisella tasolla.
Tutkimuksen keskeisenä johtopäätöksenä todetaan, että palkkatasa-arvoa turvataan Suomessa
varsin kattavalla oikeudellisella sääntelyllä. Tästä kaikesta huolimatta sukupuolten väliset
palkkaerot ovat säilyneet yhteiskunnassa. Säilyminen viittaa siihen, että ongelma ei ole
ensisijaisesti normien puuttumisessa vaan niiden käytännön toteutumisessa. Tutkimus korostaa
palkka-avoimuuden ja tehokkaan oikeussuojan merkitystä palkkatasa-arvon edistämisessä.
Oikeudellinen arviointi palkkatasa-arvoa ja -syrjintää koskevissa tapauksissa ei myöskään
missään nimessä rajoitu ainoastaan tarkoitukselliseen syrjintään, vaan oikeustapaukset ovat
silloin tällöin osoittaneet myös näennäisesti neutraalien käytäntöjen muodostavan kiellettyä
välillistä syrjintää.
