Ruokajärjestelmien kestävyyssiirtymä ja alueet keskinäisriippuvuuksien maailmassa
Kujala, Susanna (2023-11-17)
Kujala, Susanna
Vaasan yliopisto
17.11.2023
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:ISBN:978-952-395-114-3
https://urn.fi/URN:ISBN:978-952-395-114-3
Kuvaus
vertaisarvioitu
Tiivistelmä
Ruokajärjestelmiä pyritään kehittämään kestävimmiksi muun muassa reaktiona etenevään luontokatoon ja ilmastonmuutokseen. Ruokajärjestelmien kestävyyteen on yhdistetty esimerkiksi lähiruoan käyttö, luomutuotanto ja kiertotalous, joihin keskityn tässä väitöskirjatutkimuksessa. Tarkastelen näitä teemoja Suomen alueiden, aluekehityksen ja aluetalouksien näkökulmasta lisäämällä ymmärrystä, miten alueiden ominaisuudet ja resurssit vaikuttavat ruokajärjestelmien kestävyyssiirtymään sekä vastaavasti miten ruokajärjestelmien kestävyyssiirtymä vaikuttaa aluetalouksiin.
Jotta aihetta voidaan tarkastella mahdollisimman monipuolisesti, tutkimuksessa hyödynnetään systeemiajattelua sekä useita menetelmiä ja aineistoja: muun muassa kvalitatiivista vertailevaa analyysiä (QCA), yleisen tasapainon mallinnusta (CGE), kyselyitä julkiskeittiöille sekä luomutuottajille, tilastoja sekä kirjallisuutta. Tutkimuskokonaisuus onkin luonteeltaan osin määrällistä sekä osin määrällisen ja laadullisen lähestymistavan rajapinnassa olevaa tarkastelua.
Tulosten perusteella alueiden sekä ruokajärjestelmien ominaisuudet ja niissä tapahtuvat muutokset heijastuvat toisiinsa. Alueiden sosioekonomiset tekijät kuten hankintarenkaiden ja -yksiköiden organisaatiorakenne ja resurssit, ruokajärjestelmien toiminnan piirteet esimerkiksi pitkä perinne koulutus- ja edistämistoimissa sekä biofysikaaliset ominaisuudet kuten agroekologiset olosuhteet vaikuttavat alueen toimijoiden mahdollisuuksiin siirtyä kestävyyteen yhdistettyihin tuotanto- ja kulutustapoihin, kuten luomutuotantoon ja lähiruoan käyttöön. Toisin sanoen alueellisen ruokajärjestelmän toimijoiden ja toiminnan lisäksi alueen sosioekonominen ja poliittinen ympäristö sekä luonnonympäristö vaikuttavat ruokajärjestelmän muutokseen. Vastaavasti ruokajärjestelmien kestävyyssiirtymä vaikuttaa alueisiin ja aluetalouksiin. Tulosten perusteella ruokajärjestelmien kestävyyssiirtymän vaikutus voi olla aluetalouksia monipuolistava ja aluetalouksien kasvua edistävä, minkä lisäksi alueelliset erot näkyvät myös kestävyyssiirtymän aluetaloudellisten vaikutusten laajuudessa. Ruokajärjestelmien uudistaminen kestävyystavoitteiden mukaisesti voi edistää myös alueellista oikeudenmukaisuutta, sillä tutkimani agroekologiseen symbioosimalliin perustuva kestävyyssiirtymä tarjoaa talous- ja työllisyysmahdollisuuksia etenkin maaseutualueille tasoittaen siten maaseutualueiden ja kaupunkien välisiä taloudellisia eroja. Kaiken kaikkiaan ruokajärjestelmien kestävyyssiirtymä edellyttää alueelliset erilaisuudet huomioivaa paikkaperustaista kehittämistä sekä toimijoiden välistä yhteistyötä.
Jotta aihetta voidaan tarkastella mahdollisimman monipuolisesti, tutkimuksessa hyödynnetään systeemiajattelua sekä useita menetelmiä ja aineistoja: muun muassa kvalitatiivista vertailevaa analyysiä (QCA), yleisen tasapainon mallinnusta (CGE), kyselyitä julkiskeittiöille sekä luomutuottajille, tilastoja sekä kirjallisuutta. Tutkimuskokonaisuus onkin luonteeltaan osin määrällistä sekä osin määrällisen ja laadullisen lähestymistavan rajapinnassa olevaa tarkastelua.
Tulosten perusteella alueiden sekä ruokajärjestelmien ominaisuudet ja niissä tapahtuvat muutokset heijastuvat toisiinsa. Alueiden sosioekonomiset tekijät kuten hankintarenkaiden ja -yksiköiden organisaatiorakenne ja resurssit, ruokajärjestelmien toiminnan piirteet esimerkiksi pitkä perinne koulutus- ja edistämistoimissa sekä biofysikaaliset ominaisuudet kuten agroekologiset olosuhteet vaikuttavat alueen toimijoiden mahdollisuuksiin siirtyä kestävyyteen yhdistettyihin tuotanto- ja kulutustapoihin, kuten luomutuotantoon ja lähiruoan käyttöön. Toisin sanoen alueellisen ruokajärjestelmän toimijoiden ja toiminnan lisäksi alueen sosioekonominen ja poliittinen ympäristö sekä luonnonympäristö vaikuttavat ruokajärjestelmän muutokseen. Vastaavasti ruokajärjestelmien kestävyyssiirtymä vaikuttaa alueisiin ja aluetalouksiin. Tulosten perusteella ruokajärjestelmien kestävyyssiirtymän vaikutus voi olla aluetalouksia monipuolistava ja aluetalouksien kasvua edistävä, minkä lisäksi alueelliset erot näkyvät myös kestävyyssiirtymän aluetaloudellisten vaikutusten laajuudessa. Ruokajärjestelmien uudistaminen kestävyystavoitteiden mukaisesti voi edistää myös alueellista oikeudenmukaisuutta, sillä tutkimani agroekologiseen symbioosimalliin perustuva kestävyyssiirtymä tarjoaa talous- ja työllisyysmahdollisuuksia etenkin maaseutualueille tasoittaen siten maaseutualueiden ja kaupunkien välisiä taloudellisia eroja. Kaiken kaikkiaan ruokajärjestelmien kestävyyssiirtymä edellyttää alueelliset erilaisuudet huomioivaa paikkaperustaista kehittämistä sekä toimijoiden välistä yhteistyötä.
Kokoelmat
- Väitöskirjat [489]