Aggressiivinen verosuunnittelu ja sen tunnusmerkit : Tunnusmerkkien systematisointi DAC6-direktiivin mukaisen raportointivelvoitteen pohjalta
Jokiniemi, Kaisa (2020-07-22)
Jokiniemi, Kaisa
22.07.2020
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2020072247557
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2020072247557
Tiivistelmä
Valtioiden verotulojen väheneminen ja yhtiöiden efektiivisten veroasteiden alentuminen on jo pitkään veronsaajissa huolta aiheuttanut ilmiö, jonka aiheuttajaksi on nostettu aggressiivinen verosuunnittelu. Ilmiön estämiseksi on tehty viime aikoina useita kansainvälisiä aloitteita, joista yhtenä merkittävimpänä voidaan pitää EU:n DAC6-direktiivin mukaista verojärjestelyiden raportointivelvoitetta. Aggressiiviselle verosuunnittelulle ei kuitenkaan ole annettu yhtä globaalisiti hyväksyttyä määritelmää, eikä sen sisältökään ole täysin vakiintunut. Samalla käsite on saanut DAC6-raportointivelvoitteen myötä oikeudellista relevanssia, joka siltä on aikaisemmin puuttunut. Tämä korostaa käsitteen ja sen rajautumisen tutkimisen tärkeyttä.
Tutkielmassa selvitetään, mitä aggressiivisella verosuunnittelulla tarkoitetaan, ja systematisoidaan aggressiivisen verosuunnittelun tunnusmerkkejä DAC6-raportointivelvoitteen pohjalta. Tavoitteena on luonnehtia aggressiivisen verosuunnittelun käsitettä ja luoda tunnusmerkkejä systematisoimalla objektiivisempi perusta verosuunnittelun aggressiivisuuden määrittämiselle. Tutkielman metodi on oikeusdogmaattinen eli lainopillinen. Tutkimuksen ajankohtaisuuden vuoksi lähdeaineistona käytetään virallislähteitä, kuten EU-oikeuden lainsäädäntöä, kansallisia lakeja, lainvalmisteluaineistoa ja OECD:n materiaaleja sekä niin kansallisen kuin kansainvälisen oikeuskirjallisuuden kannanottoja.
Aggressiivisen verosuunnittelun voidaan luonnehtia olevan veron minimoinnin muoto, joka liittyy vahvasti kansainvälisiin tilanteisiin. Aggressiivisissa järjestelyissä pyritään minimoimaan veroseuraamukset niin alhaiseksi kuin on mahdollista ilman, että toimintaan voitaisiin puuttua oikeudellisesti. Tästä seuraa verotulojen menetystä, jota lainsäätäjä ei ole osannut odottaa tai jota se ei ole tarkoittanut. Aggressiivisen verosuunnittelun tunnusmerkkinä voidaan ensinnäkin pitää lain tarkoituksen ulkopuolella olevaa veroetua. Veroedun ei tarvitse olla suoranaisesti lain tarkoituksen vastainen vaan se voi myös syntyä tilanteissa, joissa lait eivät toimi tarkoituksenmukaisesti.
Toiseksi veroetuja tavoitellaan innovatiivisilla keinoilla, joita ei ole tunnistettu verotuskäytännössä aikaisemmin ja jotka sisältävät korkeampaa riskisyyttä. Kolmas tunnusmerkki on, että veroedun tavoittelu saa niin korkean painoarvon, että toteutetut toimet ovat keinotekoisia. Tällöin niiden olemassaolon tai toteuttamistavan verotukseen liittymättömät syyt ovat ohuet. Neljänneksi aggressiivisessa verosuunnittelussa hyödynnetään verojärjestelmien eroavaisuuksia joko hyödyntämällä eri maiden verojärjestelmien huonoa yhteensopivuutta tai siirtämällä voittoja verotettavaksi edullisemman verotuksen valtioon. Aggressiivisen verosuunnittelun tunnusmerkeillä on samankaltaisuuksia veron kiertämisen tunnusmerkkien kanssa, mutta ne ovat osittain sisällöltään erilaisia, ja joidenkin tunnusmerkkien voidaan todeta liittyvän vain toiseen ilmiöön.
Tutkielmassa selvitetään, mitä aggressiivisella verosuunnittelulla tarkoitetaan, ja systematisoidaan aggressiivisen verosuunnittelun tunnusmerkkejä DAC6-raportointivelvoitteen pohjalta. Tavoitteena on luonnehtia aggressiivisen verosuunnittelun käsitettä ja luoda tunnusmerkkejä systematisoimalla objektiivisempi perusta verosuunnittelun aggressiivisuuden määrittämiselle. Tutkielman metodi on oikeusdogmaattinen eli lainopillinen. Tutkimuksen ajankohtaisuuden vuoksi lähdeaineistona käytetään virallislähteitä, kuten EU-oikeuden lainsäädäntöä, kansallisia lakeja, lainvalmisteluaineistoa ja OECD:n materiaaleja sekä niin kansallisen kuin kansainvälisen oikeuskirjallisuuden kannanottoja.
Aggressiivisen verosuunnittelun voidaan luonnehtia olevan veron minimoinnin muoto, joka liittyy vahvasti kansainvälisiin tilanteisiin. Aggressiivisissa järjestelyissä pyritään minimoimaan veroseuraamukset niin alhaiseksi kuin on mahdollista ilman, että toimintaan voitaisiin puuttua oikeudellisesti. Tästä seuraa verotulojen menetystä, jota lainsäätäjä ei ole osannut odottaa tai jota se ei ole tarkoittanut. Aggressiivisen verosuunnittelun tunnusmerkkinä voidaan ensinnäkin pitää lain tarkoituksen ulkopuolella olevaa veroetua. Veroedun ei tarvitse olla suoranaisesti lain tarkoituksen vastainen vaan se voi myös syntyä tilanteissa, joissa lait eivät toimi tarkoituksenmukaisesti.
Toiseksi veroetuja tavoitellaan innovatiivisilla keinoilla, joita ei ole tunnistettu verotuskäytännössä aikaisemmin ja jotka sisältävät korkeampaa riskisyyttä. Kolmas tunnusmerkki on, että veroedun tavoittelu saa niin korkean painoarvon, että toteutetut toimet ovat keinotekoisia. Tällöin niiden olemassaolon tai toteuttamistavan verotukseen liittymättömät syyt ovat ohuet. Neljänneksi aggressiivisessa verosuunnittelussa hyödynnetään verojärjestelmien eroavaisuuksia joko hyödyntämällä eri maiden verojärjestelmien huonoa yhteensopivuutta tai siirtämällä voittoja verotettavaksi edullisemman verotuksen valtioon. Aggressiivisen verosuunnittelun tunnusmerkeillä on samankaltaisuuksia veron kiertämisen tunnusmerkkien kanssa, mutta ne ovat osittain sisällöltään erilaisia, ja joidenkin tunnusmerkkien voidaan todeta liittyvän vain toiseen ilmiöön.