Systeeminen näkökulma terveydenhuollon potilasturvallisuuteen

Abstract

Terveydenhuollon palvelut ovat keskeinen osa yhteiskuntamme perusrakenteita ja kansalaisten hyvinvoinnin edellytys, minkä vuoksi niiden turvallisuus on ratkaisevaa sekä yksilön että väestön terveyden kannalta. Potilasturvallisuus on merkittävä ja ajankohtainen yhteiskunnallinen haaste, sillä hoidosta aiheutuvat vältettävissä olevat haitat aiheuttavat huomattavaa inhimillistä kärsimystä, taloudellisia kustannuksia sekä kuormittavat terveydenhuollon ammattilaisia. Potilasturvallisuuden puutteet heikentävät myös luottamusta terveydenhuoltojärjestelmään ja julkisiin instituutioihin. Julkisen sektorin keskeinen rooli terveydenhuollon rahoittajana, järjestäjänä ja ohjaajana korostaa potilasturvallisuuden merkitystä hallintotieteellisenä tutkimuskohteena, sillä se kytkeytyy julkisten organisaatioiden kykyyn tuottaa turvallisia, laadukkaita ja vaikuttavia terveydenhuollon palveluja rajallisten resurssien ja muuttuvan toimintaympäristön keskellä.

Väitöstutkimuksessa potilasturvallisuutta tarkastellaan systeemisestä näkökulmasta, keskittyen rakenteiden ja toimijoiden vuorovaikutukseen. Teoreettisessa viitekehyksessä nojataan siihen ajatukseen, että rakenteet luovat toiminnalle reunaehdot ja mahdollisuudet, mutta turvallisuus realisoituu vasta toimijoiden käytännön työssä, päätöksenteossa ja yhteistyössä. Teoreettinen tarkastelu kytkee yhteen perinteisen virheitä ehkäisevän turvallisuusajattelun (safety I) sekä onnistumisiin, mukautumiseen ja sopeutumiseen painottuvan näkökulman (safety II), nähden ne toisiaan täydentävinä ulottuvuuksina turvallisten terveydenhuollon palveluiden tuottamisessa.

Väitöskirja on artikkelimuotoinen ja koostuu kolmesta vertaisarvioidusta osatutkimuksesta sekä niitä kokoavasta yhteenveto-osasta. Osatutkimukset tarkastelevat potilasturvallisuutta terveydenhuollon kontekstissa toisiaan täydentävistä näkökulmista hyödyntäen laadullisia menetelmiä. Yhteenveto-osassa osatutkimusten tulokset kootaan yhteen systeemisen viitekehyksen avulla. Tarkastelun kohteena on erityisesti se, minkälaisena ilmiönä potilasturvallisuus rakentuu terveydenhuollossa sekä millaisia johtamisen kysymyksiä siihen liittyy.

Tutkimuksen tuottaman ymmärryksen mukaan potilasturvallisuus on kontekstisidonnainen, jatkuvasti uudelleen muotoutuva systeeminen ja kompleksinen ilmiö, joka ilmenee rakenteiden, resurssien ja toimijoiden vuorovaikutuksessa. Rakenteiden ja toimijuuden vuorovaikutus luo jännitteitä, sillä potilaille turvallinen toiminta edellyttää yhtä aikaa ennakointia, joustavaa tilannekohtaista toimintaa ja systemaattista oppimista sekä vaaratapahtumista että jokapäiväisestä työstä. Johtamistyössä tulisi huomioida rakenteiden ja toimijuuden tasapainoinen yhteensovittaminen.

Healthcare services constitute a core component of society’s fundamental structures and are a prerequisite for citizens’ well-being; consequently, their safety is crucial for both individual and public health. Patient safety represents a significant and timely societal challenge, as preventable adverse events in healthcare cause substantial human suffering, economic costs, and psychological burden for healthcare professionals. Deficiencies in patient safety also undermine trust in the healthcare system and public institutions. The central role of the public sector as the funder, organiser, and regulator of healthcare services highlights the relevance of patient safety as a field of administrative science research. Patient safety is closely linked to the capacity of public organisations to deliver safe, high-quality, and effective services under conditions of limited resources and a changing environment.

In this doctoral dissertation, patient safety is examined from a systemic perspective, focusing on the interaction between structures and agents. The theoretical framework is grounded in the assumption that structures shape the conditions and possibilities for action, while safety is realised through agents’ everyday practices, decision-making, and collaboration. The analysis integrates the traditional error- and deviation-prevention–oriented safety paradigm (Safety I) with a perspective that emphasises success, adaptation, and resilience (Safety II), viewing them as complementary dimensions in the production of safe healthcare services.

The dissertation is article-based and consists of three peer-reviewed sub-studies and a synthesising summary. The sub-studies examine patient safety in the healthcare context from complementary perspectives using qualitative methods. In the summary, the findings of the sub-studies are integrated through a systemic framework. The analysis focuses on how patient safety is constituted as a phenomenon in healthcare and on the leadership-related questions associated with it.

The findings of this research indicate that patient safety is a context-dependent, continuously evolving emergent property that arises through the interaction of structures, resources, and agents. The interaction between structures and agency generates tensions, as safe care simultaneously requires anticipation, flexible situation-specific action, and systematic learning from both adverse events and everyday work. Leadership should therefore attend to the balanced alignment of structures and agency.