Tietosuojan ja julkisuusperiaatteen välinen jännite digitaalisessa asiakirjajulkisuudessa : Erityisesti viranomaisen ratkaisuperusteet ja velvollisuudet ristiriitatilanteissa

Abstract

Tutkielman tarkoituksena on selvittää julkisuusperiaatteen ja tietosuojan oikeudelliset lähtökohdat sekä niiden merkitys perustuslain (731/1999) mukaisten perusoikeuksien 10 §:n oikeus yksityisyyteen ja 12 §:n oikeus julkisuuteen perusoikeuksien turvaamisessa. Tavoitteena on selvittää, millaisissa tilanteissa näiden perusoikeudellisten normien välille käytännössä saattaa syntyä jännite, erityisesti viranomaisen sähköisen henkilötietojen käsittelyn yhteydessä ja asiakirjapyyntötilanteissa asiakirjajulkisuuden kontekstissa. Tavoitteena on arvioida, millaisia ratkaisuperusteita viranomaisen tulee voimassa olevan oikeuden perusteella käyttää silloin, kun julkisuuslain mukainen julkisuusperiaate (621/1999) ja tietosuojasääntely, yleinen tietosuoja-asetus (2016/679) ohjaavat toimintaa erilaisiin suuntiin.

Julkisen hallinnon digitalisaatio ja digitaalisten palveluiden lisääntyminen on muuttanut viranomaistoimintaa monilla tavoilla. Viranomaisasiakirjoja syntyy sähköisissä järjestelmissä, tietoa tallennetaan ja käsitellään laajasti, asiakirjojen hakeminen ja luovuttaminen on aiempaa helpompaa. Tämä voi aiheuttaa jännitteen julkisuusperiaatteen ja tietosuojan välille, joka ilmenee tasapainoiluna avoimen tiedonsaannin ja yksityisyyden välillä. Tämä jännite liittyykin perusoikeuksien väliseen tasapainotteluun, yksilöllä on oikeus yksityisyyteen PL 10 §, mutta kansalaisilla on myös oikeus tietää, miten viranomaiset toimivat PL 12 §. Tutkielma on luonteeltaan oikeusdogmaattinen eli lainopillinen, jonka mukaisesti tutkielman tarkastelun kohteena on voimassa oleva oikeus, sen tulkinta ja systematisointi.

Tutkimuksen kannalta keskeisimmäksi havainnoksi varmistui se, että tietosuojasääntely ja asiakirjajulkisuutta koskeva sääntely eivät lähtökohtaisesti ole ristiriidassa, vaan ne täydentävät toisiaan ratkaisun löytämiseksi. Julkisuuslaki voi lähtökohtaisesti toimia henkilötietojen luovutuksen oikeudellisena perustana, mutta tietosuojasääntely määrittelee sen, millä perusteilla ja millä tavoin mahdollinen luovutus voidaan toteuttaa. Sääntelyiden soveltamisalat yhdistyvät silloin, kun on kysymys julkisen asiakirjan luovutuksesta, joka sisältää suojattavia henkilötietoja. Ristiriitatilanteessa viranomainen ei voi käyttää arvioinnissaan ainoastaan toista julkisuuslainsäädäntöä tai tietosuojasääntelyä, vaan sen täytyy tarkastelussaan soveltaa molempia yhdessä. Sääntelyiden vastakkainasettelu ei ratkaise jännitettä, koska viranomaistoiminnan ensisijainen periaate on kuitenkin julkisuus ja se tulee sovittaa yhteen henkilötietojen suojan kanssa.