Rakennetyöttömyys: Työmarkkinoiden instituutioiden vaikutus työttömyyteen sekä pienituloisten tulotasoon Euroopassa

Abstract

Öljykriisien jälkeen kasvaneet Euroopan työttömyysasteet saivat aikanaan taloustieteilijät hämilleen. Siihen asti matalasuhdanteen kääntyminen jälleen noususuhdanteeksi oli tarkoittanut kasvaneen kysynnän myötä paluuta täystyöllisyyteen. 1980-luvulla tilanne oli kuitenkin toinen ja osassa maita työttömyys ei palautunutkaan takaisin entisiin lukemiinsa. Yhä useammat tutkimustulokset viittaavat siihen, että syynä tähän ovat tarjontaa vääristävät työmarkkinoiden instituutiot. Tämän tutkimuksen tarkoituksena on selvittää, mitkä instituutiot ovat haitallisimpia työllistymiselle ja toisaalta mitkä niistä onnistuvat parantamaan pienituloisten asemaa.

Instituutioiden vaikutus työttömyyteen selvitetään analysoimalla jo tehtyjä tutkimuksia. Jo olemassa oleva tutkimustieto on hyvin laaja-alaista ja sitä on saatu jatkuvasti lisää, joten ajan tasalla olevaa tietoa on hyvin saatavilla. Hyötynäkökulmaa selvitetään testaamalla instituutioiden vaikutusta alimman tulokvartiilin tuloihin. Vaikka suhteellisen köyhyyden mittaamisella onkin paikkansa tutkimuksessa, todellinen elintason mittari on absoluuttinen tulotaso. Tarkastelussa käytetään vuosien 1995–2000 keskiarvoa suhdannevaikutuksen eliminoimiseksi. Data perustuu pääasiassa Eurostatin ja OECD:n lukuihin ja indekseihin, joten se on myös hyvin vertailukelpoista. Mittaus suoritetaan aineiston pienuudesta johtuen järjestyskorrelaatiolla.

Tutkimustulosten mukaan työttömyydelle ei voida nimetä yksittäisiä syitä, sillä instituutioiden välillä havaittiin vahvaa vuorovaikutusta. Niiden työttömyyttä nostava vaikutus huomattiin lisäksi syntyvän vasta yhdessä shokkien kanssa, mistä palautumista ne hidastavat. Työttömyyttä yksiselitteisesti nostaviksi instituutioiksi havaittiin pitkään jatkuvat työttömyyskorvaukset sekä vahvan irtisanomissuojan ja ilman työnantajapuolen tai valtion kanssa vaatimuksiaan koordinoivien ammattiliittojen yhdistelmä. Pienituloisten tulotason havaittiin olevan heikompi ankaran irtisanomissuojan maissa sekä lievästi parempi niissä maissa, joissa suurempi osa työvoimasta on ammattiliittojen solmimien työehtosopimusten piirissä.