Kansalaisjärjestöjen ydintehtävät ja toimintaperiaatteet murroksessa : Kansalaisjärjestöstrategia 2023–2027 tulevaisuuden toimintamallina?

Abstract

Kansalaisjärjestöt ovat merkittävä osa suomalaista hyvinvointiyhteiskuntaa, joiden toiminnan sisältö rakentuu kansalaisten tarpeiden pohjalta. Kansalaisjärjestöt ovat voittoa tavoittelemattomia ja itsenäisiä yhteiskunnan toimijoita, joiden toimintaedellytykset yhteiskunnassa ovat muutoksen keskellä. Julkisen hallinnon periaatepäätöksellä on luotu valtakunnallinen kansalaisjärjestöstrategia 2023–2027, jonka tavoitteena on vahvistaa kansalaisjärjestöjen toimintaedellytyksiä. Tässä tutkimuksessa tutkitaan näkemyksiä kansalaisjärjestöstrategiasta suhteessa kansalaisjärjestöjen keskeisiin toimintaperiaatteisiin.

Kansalaisjärjestöjä kuvataan erilaisilla nimityksillä, tässä työssä käytetään näiden yhtenäisenä käsitteenä sanaa kansalaisjärjestö. Kansalaisjärjestöjen toiminnan rahoitus koostuu pääasiallisesti ulkopuolisesta rahoituksesta, kuten julkisesta rahoituksesta. Yhteiskunnallisella taloustilanteella on suoria vaikutuksia kansalaisjärjestöjen toimintaedellytyksiin ja toimintaperiaatteisiin. Muutokset kansalaisjärjestöjen rahoituspohjassa asettavat kansalaisjärjestöt ristiriitaiseen tilanteeseen. Vapaaehtoistyö on myös oleellinen osa kansalaisjärjestöjen toimintaa, joka perinteisessä muodossaan on osittain koettu haasteeksi nyky-yhteiskunnassa.

Kansalaisjärjestöstrategia 2023-2027 pitää sisällään viisi kehittämiskohdetta kansalaisjärjestöjen toimintaedellytysten parantamiseksi. Tutkimuksessa haastateltiin 10 sosiaali- ja terveysalan kansalaisjärjestöä Pohjanmaan alueelta. Tutkimuksen keskeisin havainto on moninaiset ristiriidat, niin kansalaisjärjestöstrategiassa itsessään kuin suhteessa keskeisiin toimintaperiaatteisiin. Strategiassa esitetyt kehittämiskohteet koettiin ajankohtaisiksi ja tärkeiksi, mutta niiden toteutuminen vaatisi jatkotyöstämistä. Tutkimustulosten mukaan strategiatyön toteutuminen käytännössä vaatisi julkiselta hallinnolta ohjausta, millä vietäisiin strategiaa Pohjanmaan alueella eteenpäin. Tuloksia analysoidessa nostettiin esiin paradoksiteorian näkökulma, jonka pohjalta voidaan todeta, että usein tällaiset ristiriitaiset ilmiöt, eivät ole yksiselitteisiä eikä niihin ole pysyviä ratkaisuja, vaan ne ovat pysyviä ja samanaikaisia, joiden mukaan toimijoiden tulee tasapainoilla. Voidaan havaintojen perusteella todeta, että kansalaisjärjestöjen rooli yhteiskunnassa on muutoksessa, ja julkisen hallinnon strateginen ohjaus väistämättä muokkaa kansalaisjärjestöjen toimintaa.

Aiheen yhteiskunnallisen merkityksen sekä ajankohtaisuuden vuoksi sekä laajempien näkökulmien saavuttamiseksi, olisi tärkeää tuoda esiin myös julkisen hallinnon näkökulmat. Jatkotutkimus aiheena voisi olla julkisen hallinnon näkökulman liittäminen kansalaisjärjestöjen näkökulman rinnalle.