Valtion koirat: Suden kannanhoito ympäristöoikeudellisena ongelmana

Abstract

Ympäristöoikeudessa säännellään eräitä sellaisia kysymyksiä, joihin liittyy varsin merkittäviä näkemyserimielisyyksiä ja jotka ovat sen vuoksi alttiita aiheuttamaan erilaisia konflikteja. Näistä susikysymys on erinomainen esimerkki. Ympäristökonfliktiksi mielletään usein ristiriita taloudellisen edun ja luonnonsuojelun välillä, mutta sudensuojelun taustalla vaikuttavat näiden näkökohtien lisäksi myös susiin liittyvät voimakkaat tunteet ja erilaiset vääryyskokemukset.

Susi rauhoitettiin Suomessa 1970-luvulla. Tämän ja muiden metsästyslainsäädännön muutosten jälkeen – varsinkin EU:n myötä – voimakkaasti huvennut susikanta alkoi hiljalleen elpyä ja kasvaa kymmenkunnasta yksilöstä yli 200. Sudet ovat yksilö- ja reviirikoon kasvaessa, elinalueiden pirstoutuessa sekä ihmisasutuksen laajetessa levittäytyneet yhä laajemmalle alueelle Suomessa, myös asutusalueille. Kasvanut susikanta tarkoittaa myös kasvanutta ravinnontarvetta, jonka tyydyttämiseksi jotkin yksilöt ovat oppineet hyödyntämään ihmisten eläintenpidon kautta helposti satavilla olevia koti- ja tuotantoeläimiä. Susien paluu luontoon on suojelun kiristämisestä huolimatta – tai oikeastaan osittain juuri siksi – romahduttanut lajin sosiaalisen kestävyyden. Vaikka susijahtiin ei enää kannustetaan viranomaisten taholta, vaino on yhä läsnä siellä, missä susia esiintyy.

Tutkielman tavoitteena on selvittää, mitkä tekijät vaikuttavat 2000-luvun susikonfliktiin ja mitä viimeaikaisilla oikeudellisilla muutoksilla on saatua aikaan. Tutkielman ote on poikkitieteellinen, ja siinä käytetyt metodit ovat oikeusdogmaattinen ja ympäristösosiologinen, sillä tutkin sekä voimassaolevaa lainsäädäntöä että petovastaisuuden vaikutuksia oikeudelliseen sääntelyyn.

Oikeusjärjestelmän ulkoiset muutospaineet voivat kummuta erilaisista arvoista. Kyse onkin siitä, kenen arvot on otettava huomioon. Esimerkiksi metsästäjille petoeläimillä on välineellistä arvoa ja suojelutahoille ne ovat arvokkaita itsessään, osana luontoa. Susikysymys vahvistaa ympäristöoikeuden asemaa konfliktioikeutena ja konfliktien sovittelijana. Oikeudellisilla muutoksilla 2000-luvulla ei ole pystytty poistamaan kaikkea susivastaisuutta ja vääryyden kokemuksia. Susikysymys vaatii edelleen kompromisseja ja uusien keinojen kehittämistä, joilla tulisi pyrkiä saavuttamaan tasapaino eri intressitahojen välillä.