Asuinalueiden segregaation ehkäisy julkisen toiminnan johtamisen haasteena pääkaupunkiseudulla

Abstract

Asuinalueiden segregaatio on monialainen ja kompleksinen ongelma. Tämä on huomattavaa monissa Pohjoismaiden pääkaupungeissa, joissa segregaatio on johtunut esimerkiksi tuloerojen kasvusta sekä hyvinvointi- ja asumisjärjestelmien hallintorakenteista. Helsingissä ilmenee pääosion sosioekonomista segregaatiota, joka liittyy tulo- ja hyvinvointierojen kasvuun, jonka vuoksi segregaation vaikutuksien huomioonottaminen on tarpeellista myös Suomessa. Segregoituneet alueet voivat aiheuttaa pidemmän ajan sosiaalisen kestämättömyyden seurauksia, jotka ulottuvat esimerkiksi heikkoon asumisen laatuun ja saatavuusongelmiin. Tästä syystä on tärkeää luoda ymmärrys, miten kaupungit segregoituvat ja mitkä tekijät vaikuttavat sen syntyyn, jotta voidaan saavuttaa sosiaalisesti kestävämpiä kaupunkeja. Tämän vuoksi tarkastelen tutkielmassa asuinalueiden segregaation ehkäiseminen keinoja Suomessa julkisen toiminnan johtamisen näkökulmasta. Tarkastelu kattaa segregaatioon liittyvän käsitteistön määrittelyn ja selvitystä segregaation edellyttämästä poikkihallinnollisesta johtamisesta.

Segregaation käsitteeseen liitetään ajatus haitallisista seurauksista ja yleisimmin sillä tarkoitetaan sosiaalisten ryhmien sijoittumista eri alueille tietyllä maantieteellisellä tasolla, mutta sillä voidaan kuvata myös sosiaalista eriytymistä työelämässä tai palvelujen saatavuudessa. Segregaation käsite voidaan määritellä ei-toivotuksi eriytymiseksi ja kielteisemmäksi kuin käsite alueellinen eriytyminen. Suomessa asuinalueiden segregaatiota on pyritty ehkäisemään pääosin korjaavan sosiaalisen sekoittamisen ja alueperustaisten kehittämishankkeiden avulla. Poikkihallinnollisissa toimissa viranomaiset tarvitsevat poliittisen ohjauksen lisäksi toistensa asiantuntemusta ja toimivaltuuksia voidakseen ratkaista segregaation kaltaisia ongelmia yhdessä. Segregaatio voidaan nähdä viheliäisenä ongelmana, koska se ei palaudu yhteen selkään syyhyn ja se syntyy monien tekijöiden yhteisvaikutuksesta. Segregaatio koskettaa monia toimijoita, joilla voi olla toisistaan poikkeavia pyrkimyksiä ja näkemyksiä, jonka vuoksi ratkaisujen saamiseksi tarvitaan erilaisten näkökulmien ja sektorien yhteensovittamista. Suomessa segregaation torjumiseksi on kehitetty poikkihallinnollisia toimintamalleja sekä ministeriötasolla että kaupunkitasolla. Nämä poikkihallinnolliset toimintamallit ovat ilmenneet pääkaupunkiseudulla erilaisina poikkihallinnollisina ohjelmina, toimintaohjelmina ja strategioina.