Kaupunkiympäristö hyvinvoinnin rakentajana

Asuinympäristöllä on merkittävä vaikutus asukkaiden elämänlaatuun ja hyvinvointiin. Alueen ominaisuudet, kuten liikenne, palvelut ja kolmannet paikat voivat kannustaa asukkaita terveelliseen, sosiaaliseen ja aktiivisiin elämäntapoihin. Huono kaupunkisuunnittelu päinvastaisesti voi aiheuttaa lukuisia sosioekonomisia ongelmia, kuten segregaatiota ja syrjäytymistä. Tässä kanditutkielmassa pureudutaan siihen, mitä tarkoitetaan hyvinvoivalla asuinalueella ja kuinka kaupunkisuunnittelun avulla voidaan edistää alueellista hyvinvointia. Kirjallisuuskatsauksen avulla havaittiin, että hyvinvointia edistäviä kaupunkisuunnittelun toimenpiteistä on olemassa runsaasti kirjallisuutta ja käytännön esimerkkejä. Tämän tutkielman tavoite on tarkastella eri toimenpiteitä, joita hyödyntämällä kaupunkisuunnittelussa voidaan edistää asuinalueiden hyvinvointia jo olemassa olevilla asuinalueilla, kuin myös tulevaisuudenkin kaupungeissa. Aihe on rajattu koskemaan erityisesti suomalaisia kaupunkeja. Tutkimus on rajattu kaupunkeihin, koska valtaosa suomalaisista asuu taajama-alueilla ja koska kaupunkeja ja maaseutua koskevat erilaiset haasteet. Johdannossa perustellaan tarkemmin aiheen valintaa ja käydään läpi tutkimuskysymykset sekä käytettävät menetelmät. Toisessa luvussa pohditaan hyvinvoivan asuinalueen luonnetta ja määritelmää. Hyvinvointi on laaja ja vaikeasti määriteltävä käsite, joten tämän paperin kontekstissa ’hyvinvoinnilla’ tarkoitetaan terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen (THL) käyttämää määritelmää. Hyvinvoivan yhteisön ja siten hyvinvoivan asuinalueen näemme koostuvan hyvinvoivista yksilöistä. Siksi yksilöllisen hyvinvoinnin ymmärtäminen on tärkeää. Kolmannessa luvussa esitellään erilaisia kaupunkisuunnittelun osa-alueita, jotka suunnitteluvaiheessa on hyvä ottaa huomioon, sekä erilaisia toimenpiteitä, joiden avulla alueen asukkaiden hyvinvointia voidaan kohottaa. Tutkittavia ulottuvuuksia ovat muun muassa asuinalueen rakennuskanta, ympäristö, liikenne, palvelut, luonto ja vapaa-ajan vietto. Myös alueen asukkaiden yhteisöllisyyttä käsitellään osallistavan kaupunkisuunnittelun ja kolmansien paikkojen saralta. Kirjalliset lähteet ovat yhtä mieltä siitä, että asuinalueiden hyvinvoinnin kannalta ympäristö ja yhteisö ovat pääosassa. Turvallinen, puhdas ja viihtyisä ympäristö toimii alustana ihmisten väliselle sosiaaliselle vuorovaikutukselle, joka on yhteisön sisäisen koheesion kulmakivi. Alueen turvallisuutta ja viihtyvyyttä voidaan lisätä kestävillä liikennejärjestelyillä, palveluilla, viheralueilla ja ’kolmansilla paikoilla’.