Vammaisten oikeus saavutettaviin digipalveluihin

Abstract

Tutkielmassa tarkastellaan saavutettavia digipalveluita vammaisten näkökulmasta hyödyntäen lainopillista menetelmää. Tutkielman tarkoituksena on selvittää, mitä oikeuksia vammaiselle henkilöille kuuluu digitaalisten palveluiden osalta sekä miten näiden oikeuksien perusteena olevia säädöksiä on tähän asti ehditty tulkitsemaan. Lisäksi avaan, millaisia oikeusturvakeinoja vammaisella henkilöllä on hyödynnettävissä. Digitaalisten palveluiden keskeisin sääntely korostaa nimenomaisesti palveluntarjoajien velvollisuutta huomioida vammaisten henkilöiden rajoitteet ja erityistarpeet, jotta he pystyisivät käyttämään digitaalisia palveluita yhdenvertaisesti. Vaatimus pohjautuu niin kansainvälisesti kuin kansallisesti vahvasti velvoittaviin yhdenvertaisuuden ja syrjimättömyyden periaatteisiin. Vammaisten yhdenvertainen oikeus käyttää palveluita pitää täten ottaa huomioon kaikessa vammaisia koskevassa toiminnassa ja tämä on tunnustettu niin kansainvälisessä kuin myös kansallisessa oikeuskäytännössä. Digipalveluiden osalta viranomaisten näkökulmasta tämä tarkoittaa ensisijaisesti palveluiden tekemistä havaittaviksi, ymmärrettäviksi, käytettäviksi ja toimintavarmoiksi sekä kohtuullisten mukautusten myöntämistä vammaiselle.

Käytännössä ongelmia on kuitenkin havaittu erityisesti mukautustoimien riittämättömyydessä ja palvelusisällön puutteellisuudessa. Saavuttamattomat palvelut nousevat esille erityisesti välillisen syrjinnän muotona. Viranomainen ei kuitenkaan ole velvoitettu käyttämään vammaisen itse suosimaa välinettä tai ohjelmistoa, vaan viranomaisella on harkintavalta päättäessään sopivasta palvelumuodosta. Lisäksi viranomaiselta ei voida odottaa suhteettoman suuria edistämistoimia, vaan tarpeelliseksi katsottavilta toimilta edellytetään myös kohtuutta. Olennaista on arvioida palvelun merkitystä hakijalle, saavutettavan tavoitteen hyväksyttävyyttä suhteessa vammaisen etuun, erilaiset hyödynnettävissä olevat toteutustavat ja pyrkiä olla rajaamatta vammaisen valinnanvapautta asiointitapojen osalta. Yhdenvertainen oikeus digipalveluihin pyritään viime kädessä mahdollistamaan kohtuullisia mukautuksia myöntämällä. Mukautusten myöntäminen on tapauskohtaista ja viranomaisen itse arvioitavissa. Mukautusten epääminen johtaa vastaavasti arvioon siitä, onko viranomainen laiminlyönyt velvollisuutensa edistää yhdenvertaisuuden toteutumista, mukautumisvelvoitteen ollessa laaja. Arvioinnissa kiinnitetään huomiota erityisesti erilaisen kohtelun päämäärään sekä oikeasuhtaisuuteen.

Vammaisten oikeusturvan kannalta korostuu vammaiselle tarjottavan erityistuen tarve. Vaikka teoriassa vammaisille on pyritty luomaan monipuolinen oikeussuojakeinojen valikoima, esiin nousee silti kysymys siitä, kuinka tehokkaita nykyiset oikeussuojakeinot kuitenkaan ovat tässä kontekstissa. Vaikka oikeudellisena periaatteena yhdenvertaisuus on vahvasti tunnistettu, haasteet koskevat erityisesti jälkikäteistä oikeussuojaa ja tosiasiallisesti käytettävissä olevia oikeussuojakeinoja. Perinteiset oikeussuojakeinot eivät nimittäin täysin vastaa digitaalisten palveluiden käyttöön liittyviin haasteisiin.