Alennetun arvonlisäverokannan soveltamisedellytykset liikuntapalveluiden myynnissä

Abstract

Liikuntapalveluiden arvonlisäverotus on tällä hetkellä ajankohtainen ja kes-kustelua herättävä aihe. Aiheen ajankohtaisuuteen on vaikuttanut etenkin Ve-rohallinnon julkaisema ohje liikuntapalveluiden arvonlisäverokannasta sekä viimeaikainen oikeuskäytäntö. Ajankohtaisuudesta ja huomiosta huolimatta liikuntapalveluiden arvonlisäverotus ei ole edelleenkään selkeää ja yksinker-taista, vaan siinä on havaittavissa ristiriitoja ja avoimia kysymyksiä. Merkittä-vin haaste liittyen liikuntapalveluiden arvonlisäverotukseen on määrittää, milloin palvelun myynnissä on perusteltua käyttää alennettua verokantaa.

Tämän tutkimuksen tavoitteena on selvittää, mitkä ovat ne edellytykset, joi-den perusteella liikuntapalvelua voidaan myydä käyttäen alennettua, kym-menen prosentin verokantaa. Tämän selvittämiseksi tutkimuksessa on tutkit-tu esimerkiksi mitä liikunnan käsitteellä tarkoitetaan arvonlisäverotuksessa, miten liikuntapalvelu eroaa koulutuspalvelusta ja milloin sillä on yhteisiä piir-teitä vapaa-ajan viettoon liittyvän palvelun kanssa. Liikuntapalveluiden arvi-oinnissa on suomalaisessa oikeudessa käytetty melko pitkälti suppean tulkin-nan periaatetta, jolloin erityisten piirteiden olemassaolo saattaa estää alenne-tun verokannan soveltumisen. Näitä piirteitä on pyritty tunnistamaan muun muassa oikeuden ratkaisuista ja Verohallinnon ohjeista.

Tutkielmassa on myös vertailtu suomalaista käytäntöä ruotsalaiseen liikunta-palvelujen arvonlisäverotukseen, ottaen huomioon samankaltaisuudet ja ero-vaisuudet. Siinä on todettu, että Ruotsin arvonlisäverotukseen nähden on useita merkittäviä eroavaisuuksia. Lisäksi on pohdittu uusien ja monimuotois-ten lajien mahdollista verokohtelua. Lopuksi, tutkimuksessa on arvioitu mah-dollisia liikuntapalvelujen arvonlisäverotuksen ongelmatilanteita ja ristiriitai-suuksia sekä arvioitu, millaiset toimet voisivat tehdä siitä yksinkertaisempaa ja suoraviivaisempaa.