Asianosaisten oikeusturva sovittelumenettelyssä : Erityisesti lähisuhteessa tapahtuvissa väkivaltarikoksissa

Abstract

Tässä tutkielmassa tutkin asianosaisten oikeusturvan toteutumista rikosasioiden sovittelumenettelyssä. Keskiössä ovat lähisuhdeväkivaltaa sisältävien rikosasioiden sovittelumenettelyt. Sovittelutoimintaa ohjaava laki on Laki rikosasioiden ja eräiden riita-asioiden sovittelusta (1015/2005). Sovittelutoimintaa ohjaavat myös useat kansainväliset sopimukset ja muu kansainvälinen sääntely. Tutkielmassani tutkin, millaiset raamit kansallinen ja kansainvälinen sääntely antaa rikosasioiden sovittelulle.

Lähisuhdeväkivallan sovittelumenettely on herättänyt yhteiskunnallista keskustelua niin puolesta, kuin sitä vastaan. Lähisuhdeväkivalta on luonteeltaan erityistä, ja siihen liittyy vahvasti osapuolten väliset tunteet. Lähisuhdeväkivallan sovittelun osalta voi olla, ettei rikoksen uhri halua selvittää asiaa enemmälti sen arkaluontoisuuden vuoksi. Lähisuhdeväkivaltaan sisältyy usein fyysisen väkivallan lisäksi myös henkistä ulottuvuutta ja kontrollointia, joka tuo oman haasteensa asian käsittelylle. Usein lähisuhdeväkivalta on saattanut jatkua jo pidempään, ennen kuin rikoksen uhri tekee asiasta rikosilmoituksen viranomaiselle.

Tutkielmassa tutustutaan tarkemmin rikosasioiden sovittelumenettelyyn ja sovittelutoimistojen toimintaan. Tutkielmassa käydään läpi koko sovitelumenettely. Lisäksi perehdytään siihen, millainen vaikutus sovittelumenettelyllä voi olla rikosprosessiin. Tutkielmassa keskiössä on selvittää, kuinka sovittelun edellytykset täyttyvät ja miten lähisuhdeväkivaltaa sisältävät rikokset ohjautuvat sovittelumenettelyyn. Tutkielmassa selvitetään myös perinteisen rikosprosessin ja sovittelumenettelyn eroavaisuuksia, ja osallisten oikeusturvan toteutumista näissä menettelyissä.