Sijoitusneuvonta omaisuudenhoidossa

Abstract

Suomalaisten varallisuus on kasvanut ja sijoittaminen yleistynyt lähihistoriassa. Tämän myötä omaisuudenhoitopalveluiden määrä ja tarve on myös lisääntynyt. Vuoden 2018 alusta voimaan tulleen MiFID II -direktiivin on tarkoitus parantaa sijoittajansuojan toteutumista. Sijoituspalveluyrityksiä velvoittaa laaja selonotto- ja tiedonantovelvollisuus. Omaisuudenhoitoon kohdistuvien velvollisuuksien tarkoitus on varmistaa, että asiakkaalle tarjottu omaisuudenhoitopalvelu on hänen taloudelliseen tilanteeseensa sopiva ja huomioi asiakkaan sijoittamisen tavoitteet sekä riskinsietokyvyn.

Tässä tutkielmassa haetaan vastausta siihen, mistä tekijöistä sijoitusneuvonta muodostuu omaisuudenhoidossa ja mitkä elementit siihen vaikuttavat. Tavoitteena on myös tutkia, otetaanko sijoittajan tavoitteet riittävällä tavalla huomioon. Sijoittajan tavoitteet ohjaavat omaisuudenhoitoa. Tutkielmassa tarkastellaan, miten riskiprofiili tulee selvittää omaisuudenhoidon asiakastapaamisessa. Sijoitustuotteeseen kuuluu olennaisesti riski ja sijoittajan tulee ymmärtää tämä. Oleellinen asia omaisuudenhoidon sijoitusneuvonnassa on selvittää sijoittajan riskinottohalu ja -kyky.

Omaisuudenhoidossa asiakas tekee kirjallisen sopimuksen omaisuudenhoidosta palveluntarjoajan kanssa. Sopimus voi olla täyden valtakirjan omaisuudenhoitoa koskeva tai konsultatiivinen sopimus. Täyden valtakirjan salkunhoidossa omaisuudenhoitajalla on itsenäinen valta tehdä sijoituspäätöksiä sopimuksen mukaisesti. Sopimuksessa tulee olla määritelty mahdolliset rajoitukset liittyen omaisuudenhoitajan toimivaltaan. Konsultatiivisessa salkunhoidossa omaisuudenhoitaja suosittelee asiakkaalle hänen riskiprofiiliinsa sopivia yksittäisiä sijoituskohteita ja niihin liittyviä toimeksiantoja. Asiakas tekee kuitenkin itse sijoituspäätökset ja niihin liittyvät toimeksiannot.

Omaisuudenhoitosopimuksessa tulee selkeästi määritellä mm. mitä rahoitusvälineitä omaisuudenhoitaja voi käyttää sijoittaessaan asiakkaan varoja ja onko joissain tilanteissa mahdollista poiketa sovitusta. Omaisuudenhoitajan on täytettävä selonotto- ja tiedonantovelvollisuutensa eli hänen tulee selvittää asiakkaan tavoitteet, riskinsietokyky, huomioida yksilölliset ominaisuudet sekä antaa informaatiota. Sijoittajan oman edun kannalta on tärkeää, että hän kertoo rehellisesti ja mahdollisimman tarkasti omat tavoitteensa, suhtautumisensa riskiin sekä kokemuksensa sijoittamisesta. Sijoittajan tulee myös tutustua annettuun materiaaliin.

Kyseessä on oikeusdogmaattinen eli lainopillinen tutkimus. Aineistona tutkimuksessa käytetään MiFID II -direktiiviä, kansallista lainsäädäntöä, ESMA:n ja Fivan ohjeistuksia ja sääntöjä sekä oikeuskirjallisuutta. APL:n ja Sijoituslautakunnan suositukset ovat merkittävänä osana lähdeaineistoa tulkitsemassa lainsäädäntöä.