Luovuus hybridityöympäristössä

Abstract

Luovuutta tulee vaalia organisaatiossa, sillä ideat ja luovat ratkaisut ylläpitävät organisaation kilpailukykyä. Luovuus syntyy kaikenlaisissa työyhteisöissä vuorovaikutuksen seurauksena. Hybridityö on työmalli, jossa vuorottelevat lähi- ja etätyö. Teknologian kehitys mahdollistaa työn tekemisen etäyhteyksin ja tarjoaa ilmaisuvoimaltaan rikkaita viestintävälineitä vuorovaikutustilanteiden tueksi. Hybridityön etuna on mallin joustavuus, joka tarkoittaa etätyöpäivinä työntekoa paikasta riippumatta. Joustava työnjärjestely muuttaa käsitystä siitä, miten luovuus ilmenee työyhteisössä, sillä vuorovaikutustilanteet ovat muuttuneet erilaisten viestintämahdollisuuksien myötä. Tutkielmassa tarkastellaan luovuutta, kun työtapa on hybridityömalli. Tutkielman tavoitteena on ymmärtää ja jäsentää hybridityön asettamia haasteita luovuudelle. Pyrkimyksenä on tuoda esiin, miten luovuudessa onnistutaan hybridityöympäristössä verrattuna perinteiseen lähityömalliin. Tutkielman teoreettinen viitekehys rakentuu luovuudesta ja sosiaalisesta ympäristöstä, hybridityöstä sekä luovuutta ennustavista tekijöistä hybridityössä. Empiirinen osuus on toteutettu laadullisena tutkimuksena. Tutkimusaineisto on kerätty teemahaastatteluilla, joiden avulla saatiin monipuolista ja seikkaperäistä tietoa tutkittavasta ilmiöstä. Aineiston analyysimenetelmänä on käytetty sisällönanalyysiä. Haastateltavaksi valikoitui kahdeksan koulutusalan projektipäällikköä. Kaikilla haastatettavilla oli kokemusta sekä lähityöstä että hybridityöstä. Tutkimustuloksissa korostuivat hybridityössä esiintyvät luovuuden esteet ja haasteet. Luovuuteen vaikuttavat tilannetekijät ja sosiaaliset suhteet työyhteisössä. Tutkimustulosten mukaan hybridityön suunnittelussa ei riittävästi kiinnitetä huomiota luovuuden prosessin eri vaiheisiin. Koska luovuuden prosessia ei tunnisteta, ei myöskään käytänteitä ja ilmaisuvoimaltaan sopivan median käyttöä suunnitella sen mukaisesti, jotta luovuuden toteutuminen olisi mahdollista. Tutkimustulokset osoittavat, että sekä vahvojen että heikkojen siteiden muodostuminen on vähentynyt. Molemmat verkostositeet mahdollistavat pääsyn uuden tiedon lähteille. Vahvat siteet ovat yhteydessä hiljaisen tiedon jakamiseen. Heikot siteet tuovat uutta tietoa työympäristöön ja haastavat opittuja näkökantoja. Vahvojen siteiden syntyminen tapahtuu kasvotusten ja hitaasti. Hybridityö hankaloittaa ja hidastaa entisestään vahvojen siteiden syntymistä ja ylläpitämistä, koska kasvotusten tapahtuvat kohtaamiset ovat vähentyneet. Myös heikkojen siteiden muodostuminen on vähentynyt, sillä digitaalisessa ympäristössä spontaanit vuorovaikutustilanteet ja ei-verbaaliset vihjeet usein puuttuvat. Tämä vaikeuttaa merkittävästi luovuuden edellytysten muodostumista hybridityössä.