Kumpi voittaa, karhu vai leijona? Byrokratian ja managerialismin merkitys julkisen terveydenhuollon johtamiseen

Abstract

Byrokratia on keskeinen käsite julkisen hallinnon olemusta tarkasteltaessa. Tiivistetysti sanottuna, sillä viitataan virkamiesvaltaan ja julkiseen hallintoon, joka toimii rationaalisesti, sääntöihin ja normeihin perustuen. Managerialismi on saanut piirteensä yksityissektorilta peräisin olevista liikkeenjohdon opeista ja on kehittynyt ikään kuin vastavoimaksi, byrokraattiselle hallinnon tavalle. Managerialistinen johtamisparadigma korostaa johtajan oikeutta johtaa ja toimia innovatiivisesti, pyrkimyksessä tuottaa tehokkaita, taloudellisia ja vaikuttavia terveydenhuollon palveluja.

Tämän Pro gradu -tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää byrokratian ja managerialismin merkityksiä julkisen terveydenhuollon johtamiseen. Tutkimus toteutettiin Vaasan ja Etelä-Pohjanmaan sairaanhoitopiirien ylihoitajille. Tutkimuksessa selvitettiin byrokratian merkitystä ylihoitajien työhön, muun muassa virkahierarkian ja päätöksenteon kannalta. Lisäksi selvitettiin, mitä managerialistisia piirteitä sisältyy ylihoitajien työhön sekä tutkimusteemaan perustuvia, oman työn ja julkisen sektorin kehittämistarpeita.

Tutkimus oli kvalitatiivinen ja se toteutettiin yksilöhaastatteluina, teemahaastattelumenetelmää käyttäen. Tutkimukseen osallistui 12 ylihoitajaa. Vastaajat olivat työskennelleet keskimäärin ylihoitajan tehtävässä kahdeksan vuotta ja johdettavia työntekijöitä heillä oli keskimäärin noin 250.

Tulosten perusteella kaikki ylihoitajat arvioivat työskentelevänsä, ainakin jossain määrin, byrokraattisessa organisaatiossa. Byrokratian merkitys työhön ja päätöksentekoon koettiin sekä positiivisena että negatiivisena. Vastaajat arvioivat byrokratian ylläpitävän tasavertaista ja oikeudenmukaista johtajuutta, joka turvataan säännöillä ja yhteisillä sopimuksilla. Toisaalta, byrokratian koettiin tuovan hitautta ja epäselvyyttä päätöksentekoon. Ylihoitajan työtä ohjasi ja raamitti taloudelliset tekijät. Innovatiivisten ja luovien menetelmien käyttö oli sallittua, mutta ei kovinkaan systemaattista tai organisaatiolähtöistä. Yksityisen sektorin toiminnassa vastaajat näkivät enemmän joustoa asiakaslähtöisyyden ja ketteryyden osalta verrattuna julkiseen sektoriin. Oman työn kehittämistavoitteissa korostuivat hoitotyön kehittämisen sekä työntekijätason vuorovaikutuksen lisääminen.

Tutkimustietoa voidaan hyödyntää sairaanhoitopiirien sisäisessä johtamisen ja päätöksenteon kehittämisessä sekä yhteistoiminnan lisäämisessä julkisen ja yksityisen sektorin välillä. Lisäksi sen toivotaan herättävän kriittistä pohdintaa julkisten organisaatioiden palvelurakenteen kehittämiseen, suuntaamalla huomio entistä matalampien ja joustavampien päätöksenteko- ja vaikuttamismallien luomiseen. ______________________________________________________________________