Kohti systeemistä sotea? : Toimijoiden yhteistyön systeeminen hallinta pirstaleisessa sosiaali- ja terveydenhuoltojärjestelmässä

Abstract

Tutkimus tarkastelee yhteistyötä ja sen hallintaa sosiaali- ja terveydenhuoltojärjestelmässä. Kohteena ovat sote-järjestelmän keskeiset toimijat eli julkinen, yksityinen ja kolmas sektori sekä työterveyshuolto ja yksityiset sairauskuluvakuuttajat. Tutkimus avaa sote-järjestelmän systeemistä luonnetta sekä toimijoiden välistä yhteistyötä ja sen hallintaa hyvinvointialueuudistuksessa.

Tutkimus on toteutettu grounded theory -menetelmällä, mikä mahdollisti aineistolähtöisen laadullisen analyysin sote-järjestelmän toimijarooleista ja niiden välisestä yhteistyöstä. Tutkimusaineisto koostuu asiantuntijoiden haastatteluista sekä hyvinvointialueiden strategia-asiakirjoista. Aineiston analyysi tuotti käsitteellisen jäsennyksen sote-järjestelmän toimijoiden välisestä yhteistyöstä. Yhteistyötä muovaavat useat liikkeellepanevat tekijät, joista keskeisimpiä ovat järjestelmän institutionaalinen pirstaleisuus sekä hyvinvointialueuudistus, joka asemoi toimijoiden rooleja uudelleen. Muutoksen keskellä korostuvat yhteistyön edellytykset, tarve yhteistyölle, luottamus, toimijoiden roolien tunnustaminen ja yhteistyön elementit. Näiden varaan rakentuva yhteistyö ilmenee prosessina, jossa toimijat pyrkivät yhteensovittamaan roolejaan ja niiden välisiä jännitteitä muuttuvassa yhteiskunnallisessa toimintaympäristössä.

Tutkimuksen tulokset osoittavat, että suomalainen sote-järjestelmä ei vielä toimi systeeminä systeemiajattelun tarkoittamassa merkityksessä. Sote-järjestelmä näyttäytyy institutionaalisesti pirstaleisena ja yhteistyö jää usein satunnaiseksi ja toimijariippuvaiseksi. Toimijoiden keskinäisriippuvuus tunnistetaan, mutta sitä ei kuitenkaan johdeta tai hallita kokonaisuutena. Yhteistyörakenteet ja johtamisjärjestelyt eivät systemaattisesti tue systeemisen yhteistyön toteutumista. Vaikka yhteistyön merkitys tunnistetaan, sitä ei johdeta järjestelmätasolla. Tämä luo kuilun systeemisyyttä koskevan tavoitepuheen ja arjen toimintalogiikan välille.

Tutkimuksen keskeinen teoreettinen kontribuutio on yhteistyön systeemisen hallinnan viitekehys. Sillä viitataan metatason hallintalogiikkaan, joka kohdistuu toimijaroolien, suhteiden, luottamuksen sekä yhteistyötä tukevien rakenteiden ja johtamiskäytäntöjen jatkuvaan yhteensovittamiseen sote-järjestelmässä. Tutkimus syventää ymmärrystä sote-järjestelmän yhteistyöstä sekä korostaa systeemiajattelun mukaista näkökulmaa, jossa huomio kiinnittyy yksittäisten toimijoiden sijaan toimijoiden välisiin suhteisiin ja vuorovaikutukseen.

This dissertation examines collaboration and its governance within the Finnish healthcare and social welfare system. The study focuses on the key actors of the system, including the public, private and third sectors, occupational healthcare services, and private health insurance providers. The study provides a look into the systemic nature of the healthcare and social welfare system as well as collaborative governance among actors in the context of the wellbeing services county reform.

The study uses the grounded theory method, which enables a qualitative inductive analysis of actor roles and collaboration within the system. The empirical material consists of expert interviews and wellbeing services counties’ strategic documents. The analysis resulted in a conceptual framework for collaboration among actors in the healthcare and social welfare system. Collaboration is shaped by several factors, most significantly institutional fragmentation of the system and the wellbeing services county reform. Amid this transformation, the prerequisites for collaboration, the need for collaboration, trust, the recognition of actor roles, and the elements of collaboration become increasingly important. Collaboration built upon these foundations emerges as a process in which actors seek to align their roles and reconcile the tensions between them in a changing societal environment.

The findings indicate that the Finnish healthcare and social welfare system does not yet function as a system in the sense understood by systems thinking. The healthcare and social welfare system appears institutionally fragmented, and collaboration often remains ad hoc and dependent on individual actors. Although interdependencies among actors are recognised, they are not governed or managed as a coherent whole. Collaborative structures and leadership arrangements do not systematically support the realisation of systemic collaboration. Although the importance of collaboration is recognised, it is not governed at the system level. This creates a gap between aspirations for systemicity and the collaborative practices.

The study creates a framework for the systemic governance of collaboration: a meta-level governance logic aimed at the alignment of actor roles, relationships, trust, and the structures and leadership practices supporting collaboration within the system. The study deepens the understanding of collaboration within the healthcare and social welfare system and emphasises a systems thinking perspective that shifts attention from individual actors to the relationships and interactions among them.