Liiketoiminnan kehittäminen sähkö- ja televerkkojen yhteisrakentamishankkeissa
Pysyvä osoite
Kuvaus
Opinnäytetyö kokotekstinä PDF-muodossa.
Yhteisrakentaminen on keskeinen keino vähentää infrarakentamisen kustannuksia, aikatauluriskejä ja ympäristövaikutuksia, mutta sen käytännön toteutus on Suomessa edelleen hajanaista. Tässä diplomityössä tavoitteena oli selvittää yhteisrakentamisen nykytilaa sähkö-, tele- ja katuvaloverkkojen hankkeissa sekä tunnistaa keskeiset haasteet, jotka rajoittavat toimintamallin laajempaa hyödyntämistä. Lisäksi työn tavoitteena oli kehittää käytännönläheisiä toimintamalleja, jotka edistävät yhteisrakentamisen toteutettavuutta.
Aluksi työssä selvitettiin yhteisrakentamisen lainsäädännöllinen ja toiminnallinen teoreettinen viitekehys sekä tarkasteltiin aikaisempia käytäntöjä ja toimintamalleja Suomessa. Empiirinen aineisto kerättiin kyselytutkimuksella, johon osallistui 107 osanottajaa ja sitä täydennettiin laadullisilla avoimilla vastauksilla ja asiantuntijahaastatteluilla.
Näiden avulla analysoitiin ja tarkasteltiin toimijoiden lain tuntemusta, kokemuksia kustannustenjaosta, aikataulujen hallinnasta ja yhteistyön sujuvuudesta. Tutkimuksen tulokset osoittivat, että yhteisrakentaminen nähdään laajasti kannattavana ja tarpeellisena toimintamallina, mutta sen toteutusta rajoittavat erityisesti ennakoinnin puute, epäselvät toimintamallit sekä kustannustenjaon ja aikataulujen yhteensovittamisen haasteet. Lainsäädännön tunnettavuus osoittautui kohtalaiseksi, ja hyödyntäminen painottui tilaaja sektorille.
Kehitystyön osana laadittiin kustannusjakomalli, kumppanihakuprosessi sekä yhtiön sisäinen tietopaketti, joiden tarkoituksena oli vastata tutkimuksessa tunnistettuihin käytännön haasteisiin ja edes auttaa yhteisrakentamisen toteuttamisen edellytyksiä.
Tulosten perusteella voidaan todeta, että yhteisrakentamisen kehittäminen edellyttää varhaista ja systemaattista yhteensovitusta, läpinäkyviä kustannustenjakomalleja sekä yhtenäisiä ja helposti hyödynnettäviä toimintakäytäntöjä, jotta yhteisrakentamisesta voi muodostua vakiintunut osa infrarakentamisen projektinhallintaa.
Co-construction is a key means of reducing infrastructure construction costs, schedule risks, and environmental impacts, however its practical implementation in Finland remains fragmented. The objective of this Master’s thesis was to examine the current state of co-construction projects in electricity, telecommunications, and street lighting networks, and to identify the key challenges that limit the broader adoption of this operating model. In addition, the aim of the study was to develop practical operational models that enhance the feasibility and effectiveness of co-construction.
At the beginning of the study, the legislative and operational theoretical framework of co-construction was examined, and existing practices and operating models in Finland were reviewed. The empirical data was collected through a questionnaire survey with 107 respondents and was supplemented by qualitative open-ended responses and expert interviews.
Based on this material, the study analyzed participant’s awareness of legislation, experiences related to cost-sharing, schedule management, and the overall smoothness of cooperation. The results indicate that joint construction is widely perceived as a cost-effective and necessary operating model; however, its implementation is constrained by insufficient early coordination, unclear operational practices, and challenges related to cost allocation and schedule alignment. Legislative awareness was found to be moderate, with practical utilization primarily concentrated among commissioning organizations.
As part of the development work, a cost-sharing model, a partner search process, and an internal information package for the commissioning organization were developed to address the practical challenges identified in the study.
Based on the findings, it can be concluded that the further development of co-construction requires early and systematic coordination, transparent cost-sharing models, and uniform, easily applicable operating practices for joint construction to become an established component of infrastructure project management.