Systematic Risk and the Implied Cost of Equity : Evidence from Eurozone Firms

Abstract

This thesis analyses the relationship between systematic risk and the implied cost of equity using a sample of publicly listed Eurozone firms over the period of 2010-2024. Prior empirical research has studied the relationship between risk and expected returns, especially with traditional models such as the CAPM. However, the strength of the correlation between beta, a measure of systematic risk, and expected returns has been challenged regarding realized returns. To address the issue, this study uses the Easton (2004) model for estimating the implied cost of equity. The implied cost of equity is a forward-looking proxy for expected returns and avoids the mechanical link between beta and cost of equity estimates that are based on traditional models such as the CAPM.

The study employs pooled OLS and fixed effects regressions using firm-level panel data. As the baseline models depend on betas provided by DataStream, the robustness of the results is checked by estimating firm-level betas using a rolling 60-month regression of monthly returns against the STOXX Europe Total Return Index.

The findings demonstrate a positive and statistically significant relationship between beta and the implied cost of equity across all models, which indicates that a higher systematic risk is associated with a higher cost of equity. Firm size and leverage show significant effects, whereas profitability and liquidity have less influence. On the whole, the results of the study are consistent with the theoretical predictions that suggest systematic risk plays a key role in determining the cost of equity by providing empirical evidence from the Eurozone with the use of a forward-looking measure of expected returns.

Tämän tutkielman päätavoitteena on tarkastella systemaattisen riskin, betalla mitattuna, ja implisiittisen oman pääoman kustannuksen välistä suhdetta käyttämällä otoksena euroalueen julkisesti noteerattuja yrityksiä ajanjaksolla 2010–2024. Rahoitusteorian mukaan riskin ja tuottojen välillä on positiivinen yhteys. Aiempi empiirinen tutkimus on kuitenkin kyseenalaistanut kyseisen yhteyden todellista voimakkuutta, erityisesti toteutuneisiin tuottoihin perustuvissa analyyseissä. Tämän ongelman ratkaisemiseksi tässä tutkimuksessa käytetään implisiittistä oman pääoman kustannusta käyttäen Eastonin (2004) mallia. Kyseinen malli on tulevaisuuteen suuntautuva odotettujen tuottojen mittari, joka myös auttaa mekaanisen yhteyden kumoamista betan ja oman pääoman kustannuksen välillä tilanteissa, joissa kustannusarviot perustuvat perinteisiin rahoitusmalleihin, kuten CAPM:iin.

Empiirisessä analyysissä hyödynnetään yritystason paneeliaineistoa ja sovelletaan pooled OLS- sekä kiinteiden vaikutusten malleja. Perusmallien lisäksi tulosten luotettavuutta tarkastellaan toteuttamalla robustiustestejä estimoimalla vaihtoehtoiset betat liukuvan 60 kuukauden regressiolla, jossa verrataan yritysten tuottoja STOXX Europe 600 Total Return -indeksiin.

Tutkielman tulokset viittaavat siihen, että betan ja implisiittisen oman pääoman kustannuksen välillä on positiivinen ja tilastollisesti merkitsevä yhteys. Tämä tarkoittaa sitä, yrityksen systemaattisen riskin kasvaessa kasvaa myös yrityksen implisiittinen oman pääoman kustannus. Tulokset osoittavat lisäksi, että yrityksen koko ja velkaantuneisuus ovat tilastollisesti merkitseviä tekijöitä, kun taas kannattavuuden ja maksuvalmiuden vaikutukset ovat huomattavasti pienempiä. Kokonaisuudessaan tulokset tukevat rahoitusteorian ennusteita ja osoittavat, että systemaattisella riskillä on tärkeä rooli oman pääoman kustannuksen määräytymisessä.