Systematic Risk and the Implied Cost of Equity : Evidence from Eurozone Firms
Pysyvä osoite
Kuvaus
Opinnäytetyö kokotekstinä PDF-muodossa.
This thesis analyses the relationship between systematic risk and the implied cost of equity using
a sample of publicly listed Eurozone firms over the period of 2010-2024. Prior empirical research
has studied the relationship between risk and expected returns, especially with traditional
models such as the CAPM. However, the strength of the correlation between beta, a measure
of systematic risk, and expected returns has been challenged regarding realized returns. To
address the issue, this study uses the Easton (2004) model for estimating the implied cost of
equity. The implied cost of equity is a forward-looking proxy for expected returns and avoids the
mechanical link between beta and cost of equity estimates that are based on traditional models
such as the CAPM.
The study employs pooled OLS and fixed effects regressions using firm-level panel data. As the
baseline models depend on betas provided by DataStream, the robustness of the results is
checked by estimating firm-level betas using a rolling 60-month regression of monthly returns
against the STOXX Europe Total Return Index.
The findings demonstrate a positive and statistically significant relationship between beta and
the implied cost of equity across all models, which indicates that a higher systematic risk is
associated with a higher cost of equity. Firm size and leverage show significant effects, whereas
profitability and liquidity have less influence. On the whole, the results of the study are
consistent with the theoretical predictions that suggest systematic risk plays a key role in
determining the cost of equity by providing empirical evidence from the Eurozone with the use
of a forward-looking measure of expected returns.
Tämän tutkielman päätavoitteena on tarkastella systemaattisen riskin, betalla mitattuna, ja
implisiittisen oman pääoman kustannuksen välistä suhdetta käyttämällä otoksena euroalueen
julkisesti noteerattuja yrityksiä ajanjaksolla 2010–2024. Rahoitusteorian mukaan riskin ja
tuottojen välillä on positiivinen yhteys. Aiempi empiirinen tutkimus on kuitenkin
kyseenalaistanut kyseisen yhteyden todellista voimakkuutta, erityisesti toteutuneisiin tuottoihin
perustuvissa analyyseissä. Tämän ongelman ratkaisemiseksi tässä tutkimuksessa käytetään
implisiittistä oman pääoman kustannusta käyttäen Eastonin (2004) mallia. Kyseinen malli on
tulevaisuuteen suuntautuva odotettujen tuottojen mittari, joka myös auttaa mekaanisen
yhteyden kumoamista betan ja oman pääoman kustannuksen välillä tilanteissa, joissa
kustannusarviot perustuvat perinteisiin rahoitusmalleihin, kuten CAPM:iin.
Empiirisessä analyysissä hyödynnetään yritystason paneeliaineistoa ja sovelletaan pooled OLS-
sekä kiinteiden vaikutusten malleja. Perusmallien lisäksi tulosten luotettavuutta tarkastellaan
toteuttamalla robustiustestejä estimoimalla vaihtoehtoiset betat liukuvan 60 kuukauden
regressiolla, jossa verrataan yritysten tuottoja STOXX Europe 600 Total Return -indeksiin.
Tutkielman tulokset viittaavat siihen, että betan ja implisiittisen oman pääoman kustannuksen
välillä on positiivinen ja tilastollisesti merkitsevä yhteys. Tämä tarkoittaa sitä, yrityksen
systemaattisen riskin kasvaessa kasvaa myös yrityksen implisiittinen oman pääoman kustannus.
Tulokset osoittavat lisäksi, että yrityksen koko ja velkaantuneisuus ovat tilastollisesti merkitseviä
tekijöitä, kun taas kannattavuuden ja maksuvalmiuden vaikutukset ovat huomattavasti
pienempiä. Kokonaisuudessaan tulokset tukevat rahoitusteorian ennusteita ja osoittavat, että
systemaattisella riskillä on tärkeä rooli oman pääoman kustannuksen määräytymisessä.