"Kuvataiteilija, jos saan pyytää" : Audiovisuaalinen analyysi Tove Janssonin taiteilijakuvasta elokuvassa Tove

Abstract

Tässä tutkielmassa analysoidaan Tove-elokuvan rakentamaa taiteilijakuvaa Tove Janssonista. Jansson oli merkittävä suomalainen taiteilija, joka muistetaan parhaiten Muumilaakson asukkaiden luomisesta. Muumien lisäksi hän kuitenkin teki monipuolisesti taidetta koko elämänsä ajan. Vielä 25 vuotta kuolemansa jälkeen hänen teoksensa koskettavat ihmisiä kaikkialla maailmassa. Vuonna 2020 julkaistiin elämäkerrallinen draamaelokuva Tove Janssonin elämästä. Elokuva sijoittuu vuosiin 1944–1956 eli painottuu aikaan ennen muumien suosiota. Se käsittelee erityisesti Janssonin vaihtelevaa suhdetta taiteeseen sekä hänen ihmissuhteitaan.

Tutkimuksen tavoitteena on selvittää, millaista taiteilijakuvaa elokuvassa luodaan audiovisu-aalisen kerronnan keinoin. Menetelmänä toimii audiovisuaalinen analyysi, jonka avulla tarkastellaan elokuvan audiovisuaalisia elementtejä ja niiden luomia merkityksiä. Teoreettisena pohjana tutkielmassa käytetään Henry Baconin audiovisuaalisen kerronnan teoriaa, joka on kattava kuvaus elokuvissa käytetyistä kerronnan keinoista. Lisäksi apuna käytetään elokuvateorian näkökulmia.

Analyysin kohteeksi on valittu elokuvan neljä kohtausta, jotka ilmentävät Tove Janssonin taiteilijuutta. Kohtauksia tarkastellaan lähilukumenetelmän avulla, eli ne katsotaan useaan kertaan, kunnes tiedossa on mahdollisimman kattava käsitys kustakin kohtauksesta. Kohtauksista saatiin selville, että elokuva luo Janssonista kuvaa itsenäisenä ja luovana taiteilijana, joka rakastaa taidetta ja on sille omistautunut. Suhde muumeihin näyttäytyi enemmän huvitteluna, kuin ammattimaisena, ennen kuin taloudellinen tilanne pakotti Toven kaivamaan muumit pöytälaatikosta ja jakamaan maailmalle. Taiteilijakuva myös muuttuu elokuvan aikana. Lopussa nähdään alkua itsevarmempi, tyytyväisempi ja itsetietoisempi taiteilija.