Liikesopimuksen kohtuullistaminen ja sen vaikutus yrityksen liiketoimintariskeihin : Oikeustoimilain 36 §:n tausta, tavoitteet ja liiketoimintaan suuntautuvat vaikutukset

Tämä tutkimus tarkastelee yleisellä tasolla sitä, mitä yritysten välistä liiketoimintaa harjoittavan yrityksen tulisi ottaa huomioon liikesopimusten laadinnassa, jotta sen sopimuskumppani ei voisi tehokkaasti vedota sopimusehdon kohtuuttomuuteen ja vaatia liikesopimuksen ehtojen kohtuullistamista. Suomen oikeusjärjestelmän piirissä sopimuksen kohtuullistaminen eli sen sovittelu on mahdollista oikeustoimilain 36 §:n nojalla. Tarkastelun lähtökohtana on sopimusoikeuden klassinen pacta sunt servanda -periaate, jonka mukaan sopimukset on pidettävä. Periaatetta on pidetty varallisuusoikeuden kulmakivenä ja edellytyksenä ennustettavalla kaupankäynnille. Periaate ei kuitenkaan ole millään oikeudenalalla enää ehdoton. Erityisesti vuonna 1983 voimaan tullut oikeustoimilain 36 §:n muutos on vauhdittanut tätä kehitystä. Tämän niin kutsutun yleisen sovittelusäännöksen perusteella yksi tai useampi sopimusehto voi tulla kohtuullistetuksi sen sisällön, osapuolten aseman tai olosuhteiden muutosten seurauksena. Kohtuullistaminen voi tarkoittaa myös koko sopimuksen raukeamista. Lähestymistapa aiheeseen on oikeusdogmaattinen. Se kuvaa ja jäsentää voimassa olevaa lainsäädäntöä, oikeuskäytäntöä, lainvalmistelumateriaalia ja oikeuskirjallisuutta. Tavoitteena on tunnistaa ja kuvata niitä yleisiä periaatteita ja lainsäätäjän tavoitteita, jotka vaikuttavat oikeustoimilain 36 §:n taustalla. Liiketaloudellinen näkökulma aiheeseen on sopimusten ennakoitavuuden vahvistaminen tavalla, joka lisää sopimuksen osapuolten luottamusta sopimusvelvoitteiden täysimääräiseen toteutumiseen. Tavoitteena ei ole tarjota valmiita liikesopimusmalleja eikä listata kohtuullistamisriskiä hälventäviä yksityiskohtaisia sopimuskäytäntöjä, vaan tuoda esiin oikeudellisia ja liiketaloudellisia periaatteita, jotka huomioimalla sopimuksen osapuolten oikeusvarmuus kasvaa oikeustoimilain 36 §:n kontekstissa. Näin tutkimus toimii sekä yrityksen sopimusriskien hallinnan apuvälineenä että oikeudellisena alustuksena osapuolten sopimusintressien suojaamiseksi sopimuksen laatimisen yhteydessä ja muuttuvissa sopimusolosuhteissa.