Kohti elokuvakerronnan temporaalista fragmentaarisuutta

dc.contributor.authorMaaninen, Tatu
dc.contributor.facultyfi=Humanistinen tiedekunta|en=Faculty of Humanities|
dc.contributor.organizationVaasan yliopisto
dc.date.accessioned2006-05-02
dc.date.accessioned2018-04-30T13:43:52Z
dc.date.accessioned2025-06-25T15:25:05Z
dc.date.available2018-04-30T13:43:52Z
dc.date.issued2006
dc.description.abstractTutkimuksessa käsitellään temporaalisen manipuloinnin, kuten takaumien, ennakoinnin, hitaan ja nopean kerronnan sekä toiston tekniikoita fiktioelokuvan rakenteessa. Eloku-vakerronnan vapaata ajallisuutta kutsun tutkimuksessani fragmentaarisuudeksi. Tavoit-teenani on selvittää, mikä on ajan rooli fragmentaarisessa elokuvassa ja mitkä ovat ne periaatteet, joiden mukaan elokuva etenee rakenteellisesti tietyllä tavalla. Olen käyttänyt tutkimuksessani etenkin ranskalaisen strukturalistin Gérard Genetten teoriaa ajan manipuloinnista kertomakirjallisuudessa. Sovellan Genetten teoksen Narra-tive Discourse: An Essay In Method (1980) käsitteitä fragmentaariseen elokuvakerron-taan. Tutkimukseni pohjalla on perinteinen kertomuksen jaottelu, jossa tehdään ero ta-rinan (mitä kerrotaan?) ja diskurssin (miten kerrotaan?) välillä. Edelleen käyttäen Ge-netten jaottelua olen tutkinut fiktioelokuvien ajallisuutta kolmesta näkökulmasta, jotka ovat järjestys, kesto ja frekvenssi eli toistumistiheys. Tutkin fragmentaarisen elokuvan järjestystä, kestoa ja frekvenssiä usean nykyhetken elokuvan kautta, joita ovat mm. Reservoir Dogs (1992), Exotica (1994), Eyes Wide Shut (1999), Memento (2000), Unelmien Sielunmessu (2000) ja Elephant (2003). Olen kiin-nostunut siitä, miten ajallinen fragmentaarisuus ilmenee näissä elokuvissa ja mitä sillä on kunkin analysoimani elokuvan kohdalla saavutettu. Valtavirtaelokuvan temporaalisesta lineaarisuudesta ja selkeydestä on siirrytty yhä lä-hemmäs kohti vapaampia aikarakenteita. Tämä suuntaus on ollut nähtävissä varsinkin 1990-luvulta lähtien. Fragmentaarisuudella voidaan mm. tuoda esiin elokuvan henkilön ajatuksia, unia ja mielenliikkeitä. Temporaalisesti fragmentaarisen elokuvakerronnan yleistyminen vihjaa katsojien audiovisuaalisen kompetenssin kasvuun sekä myös siihen, että pelkästään hyvä tarina ei enää välttämättä riitä.
dc.description.notificationfi=Kokotekstiversiota ei ole saatavissa.|en=Fulltext not available.|sv=Fulltext ej tillgänglig.
dc.format.bitstreamfalse
dc.format.extent85
dc.identifier.olddbid2986
dc.identifier.oldhandle10024/2938
dc.identifier.urihttps://osuva.uwasa.fi/handle/11111/6470
dc.rightsCC BY-NC-ND 4.0
dc.source.identifierhttps://osuva.uwasa.fi/handle/10024/2938
dc.subjectelokuva
dc.subjectkerronnan teoriat
dc.subjectGérard Genette
dc.subjecttarina
dc.subjectdiskurssi
dc.subjectjärjestys
dc.subjectkesto
dc.subjectfrekvenssi
dc.subjectfragmentaarisuus
dc.subject.studyfi=Viestintätieteet|en=Communication Studies|
dc.titleKohti elokuvakerronnan temporaalista fragmentaarisuutta
dc.type.ontasotfi=Pro gradu - tutkielma |en=Master's thesis|sv=Pro gradu -avhandling|

Tiedostot