Mentori opintiellä : Mentorin motiivit muutoksessa mentorointiprosessissa

Abstract

Jatkuvan oppimisen tavoitteena on työvoiman osaamistason ylläpitäminen yhteiskunnassa nopean teknologisen kehityksen edellyttämällä tasolla. Tämä edellyttää työelämän ja koulutuksen välillä nykyistä tiiviimpää yhteistyötä. Mentorointi voidaan nähdä keinona ylläpitää jatkuvan oppimisen edellyttämää osaamistasoa ja kehittää siihen osallistuvien osapuolten asiantuntijuutta sekä vahvistaa yhteiskunnallista toimijuutta. Ymmärtämällä paremmin mentorointiprosessin moniulotteista luonnetta ja mentorin motiiveihin ja tarpeisiin perustuvaa roolia, voidaan mentorointikonseptia kehittää edelleen vastaamaan paremmin yhteiskunnan vaateisiin jatkuvan oppimisen kontekstissa. Tutkimuksen tarkoituksena on tarkastella mentorin toiminnan taustalla vaikuttavia motiiveja ja psykologisia perustarpeita, niiden keskinäisiä suhteita ja mahdollisia uudelleenmäärittelyjä mentorointiprosessin aikana

Tutkimuksen teoreettinen viitekehys perustuu itseohjautuvuusteoriaan ja mentorointikirjallisuuteen. Itseohjautuvuusteorian ytimessä on yksilön autonominen sisäisen kasvun tarve, joka voidaan nähdä myös mentoroinnin keskeisenä elementtinä, sillä mentorointi nähdään perinteisesti mentoroitavan kasvua ja kehitystä tukevana prosessina. Tutkimus on rajattu mentorointisuhteessa mentorin näkökulmaan. Tämän laadullisen tutkimuksen haastatteluaineisto kerättiin kahden yliopiston, kolmessa mentorointiohjelmassa toimineilta mentoreita. Aineisto analysoitiin teorialähtöisellä sisällönanalyysillä.

Tutkimuksessa havaittiin, että mentoreiden motiiveissa toimia mentoreina oli selkeästi tunnistettavissa neljän psykologisen perustarpeen keskeinen rooli. Tutkimuksessa tunnistettiin psykologisten perustarpeiden osalta, yksilöllisen tarveprofiilin avulla, kolme toimintalogiikaltaan selkeästi erilaista mentorityyppiä, jotka nimettiin kehittäjämentoriksi, vaikuttajamentoriksi ja tukijamentoriksi. Lisäksi tutkimus nosti esiin psykologisten perustarpeiden kaksisuuntaisen luonteen ja hyväntekemisen tarpeen keskeisen roolin. Mentoroitavalta saatu palaute ja mentoroinnin kaksisuuntainen luonne mahdollistavat myös mentorin oman kasvun, kehityksen sekä asiantuntijuuden vahvistumisen mentorointiprosessissa.

Tutkimuksen tuloksia voidaan hyödyntää nykyisten mentorointiohjelmien kehittämisessä. Lisäksi mentorin oman kehittymisen näkökulma mentorointiprosessissa avaa uusia näköaloja kehittää työelämän ja koulutuksen välistä yhteistoimintaa. Mentoroinnin tutkimusasetelmaa voisi laajentaa myös tarkastelemaan mentorointiprosessia kokonaisuutena, työelämän ja koulutuksen yhteistoimintaverkoston näkökulmasta katsottuna; vuorovaikutteisena, koko verkostoa hyödyntävänä tiedonsiirtoprosessina.