Vaali, älä haali! – Kodin tavaroiden korjaamis- ja korjauttamiskäytännöt kestävän antikuluttamisen muotona

Abstract

Kiinnostus kestävään kuluttamiseen ja asumiseen on kasvanut ilmastonmuutoksen ja lisääntyneen vastuullisuustietoisuuden myötä, ja asuminen onkin noussut keskeiseksi tutkimuskohteeksi ilmastotavoitteiden näkökulmasta. Kestävän kulutuksen tutkimuksessa korostetaan kulutuksen vähentämistä ja energiatehokkuuden parantamista, mutta tuotteiden elinkaaren pidentäminen esimerkiksi korjaamalla on jäänyt vähemmälle huomiolle. Korjaaminen onkin saanut vain rajallisen määrän käsitteellistä ja empiiristä huomiota markkinoinnin ja kuluttajatutkimuksen piirissä. Tämä tutkielma pyrkii ymmärtämään kuluttajien asenteita ja tunnistamaan tekijöitä, jotka vaikuttavat siihen, korjataanko kodin tavaroita itse, viedäänkö ne korjautettavaksi vai jätetäänkö ne korjaamatta.

Tutkielman tarkoituksena on tunnistaa, miten kodin tavaroiden korjaamis- ja korjauttamiskäytännöt antikuluttamisen muotona näkyvät osana kestävää asumista. Ensimmäisenä tavoitteena on luoda teoreettinen viitekehys, joka tarkastelee kodin tavaroiden korjaamiskäytäntöjen roolia antikuluttamisen muotona kestävän asumisen kontekstissa. Viitekehys rakentuu kestävän asumisen, antikuluttamisen sekä käytäntöteorian varaan. Toisena tavoitteena on selvittää, millaisia tavaroiden korjaamis- ja korjauttamiskäytäntöjä kuluttajat toteuttavat. Kolmantena tavoitteena on tarkastella, millaisia antikuluttamiseen liittyviä merkityksiä kodin tavaroiden korjaamis- ja korjauttamiskäytäntöihin kytkeytyy.

Tutkielma on käytäntöteoreettinen laadullinen tutkimus, jossa käytännön elementtejä – ymmärryksiä, menettelyjä ja emotionaalisia sitoumuksia – tarkastellaan antikuluttamisen merkitysten kautta. Tutkimuksessa tunnistettiin kolme ylätason kategoriaa: Itse korjaaminen, korjauttaminen sekä korjaamatta jättäminen. Näistä kategorioista tunnistettiin yhteensä kahdeksan käytäntöä: Portaittainen omatoiminen korjaus, harrastuspohjainen korjaaminen, korjaamiskulttuurin välittäminen, tuttuun turvautuva korjauttaminen, tilannekohtainen palveluhaku, siedetty viallisuus, vastentahtoinen korjaamatta jättäminen sekä tietoinen uuden ostaminen.

Tulokset osoittavat, että tunnistetut käytännöt kytkeytyvät antikuluttamiseen hylkäämisen, vähentämisen sekä uudelleenkäytön merkitysten kautta, mutta merkitykset eivät yksin selitä käytäntöjen toteutumista. Hylkääminen ilmenee uuden ostamisen torjumisena, vähentäminen tavaroiden käyttöiän pidentämisenä sekä uudelleenkäyttö tavaroiden arvon säilyttämisenä. Tutkimus osoittaa, että kestävämpien kulutuskäytäntöjen edistäminen ei vaadi täysin arvomaailman muutosta, vaan ennen kaikkea sellaisten rakenteiden vahvistamista, jotka tekevät korjaamisesta yhtä helpon ja luontevan valinnan kuin uuden ostamisesta.