Työntekijän kilpaileva toiminta : Työntekijän oikeudet ja työnantajan suoja – tasapainoa etsimässä kilpailukieltosääntelyssä

Abstract

Tutkimuksen tavoitteena on selvittää työntekijän kilpailevaan toimintaan liittyvän sääntelyn nykytilaa, koska kilpailukieltosopimuksia koskeva sääntely muuttui vuonna 2022, kun Hallituksen esitys laeiksi työsopimuslain 3 luvun 5 §:n ja merityösopimuslain 5 §:n 4 luvun 5 §:n muuttamisesta tuli voimaan. Lisäksi korkeimman oikeuden tapauksessa KKO:2023:83 työnantaja haki oikeudenkäymiskaaren (4/1734) 7:3 mukaista turvaamistointa estääkseen työntekijää rikkomasta kilpailukieltosopimusta. Korkein oikeus katsoi, että turvaamistointa koskevan vaatimuksen tutkimiselle ei ollut estettä, joten työntekijää oli mahdollista kieltää rikkomasta kilpailukieltosopimusta ja toimimasta toisen työnantajan palveluksessa. Päätös on uusi kilpailukieltosopimusten saralla. Tutkimuksen tavoitteena on selvittää, millaisia seuraamuksia turvaamistoimen käyttö voi aiheuttaa kilpailukieltosopimuksen rikkomistilanteisiin ja toisaalta pohtia, onko sen käyttö ristiriidassa kilpailukieltoihin vaikuttavien lakien tarkoitusten kanssa. Tutkimuksen tarkoituksena on lainopin mukaisesti tulkita ja systematisoida sitä kaikkea voimassa olevaa lainsäädäntöä ja niitä oikeustapauksia, jotka ovat yhteydessä työntekijän kilpailukieltoihin ja erityisesti niiden rikkomistilanteisiin.

Työntekijän asemaa suojataan mm. perusoikeuksissa, työsopimuslaissa ja Euroopan ihmisoikeussopimuksessa. Työntekijän suojeluperiaatteen voidaan katsoa olevan yksi työoikeuden peruslähtökohdista, koska työoikeus on lähtenyt rakentumaan tarpeesta työntekijän suojeluun. Työntekijän suojelun ohella työsopimuslaki asettaa työntekijälle myös velvoitteita kuten lojaliteettivelvoitteen, joka on työntekijän päävelvoite ja se sisältää myös kiellon kilpailevasta toiminnasta. Työntekijän kilpailukieltosopimus on johdettu työntekijän kilpailevan toiminnan kiellosta. Kilpailevan toiminnan kielto ja kilpailukieltosopimukset rajoittavat työntekijöiden oikeutta Suomen perustuslaissa (731/1999) turvattuun elinkeinovapauteen sekä ne rajoittavat työmarkkinoiden vapaata liikkuvuutta ja tiedon maksimaalista hyödyntämistä. Toisaalta kilpailukiellot suojaavat työnantajaa ja hänen liikesalaisuuksiaan, kun työntekijä ei voi kilpailla suoraan työnantajansa kanssa.

Keskeistä kielletyssä kilpailuteossa ovat kilpaileva asema, hyvän tavan vastaisuus ja ilmeisesti työnantajaa vahingoittava teko. Näiden lisäksi tekoon vaikuttaa työntekijän asema yrityksessä, työn luonne ja kilpailuteon laatu. Kilpailevaa asemaa arvioidaan usein asiakkaiden perusteella, koska samat asiakkaat määrittävät pitkälti yritysten välistä kilpailua. Useat eri tekijät muodostavat keskenään erilaisia kilpailutekoja, minkä takia kilpailutekoja punnitaan tapauskohtaisesti. Keskeinen ero on, että työntekijän kilpailevan toiminnan kielto koskettaa työntekijää työsuhteen aikana, ja taas kilpailukieltosopimuksesta sovitaan erikseen ja se pidentää kilpailevan toiminnan kiellon koskemaan myös työsuhteen jälkeistä aikaa. Kilpailukieltosopimuksen tekeminen edellyttää työnantajalta erittäin painavaa syytä. Kilpailukieltosopimuksiin liittyvät myös mahdollisuus sopia sopimussakosta, työnantajan irtisanomisoikeus sekä työnantajan velvollisuus maksaa korvaus rajoitusajalta. Kilpailevan toiminnan kiellon ja kilpailukieltosopimuksen rikkominen voi johtaa yleiseen vahingonkorvausvelvollisuuteen työnantajalle, mutta kilpailukieltosopimuksen rikkominen voi johtaa vahingonkorvauksen sijasta sopimussakkoon. Kilpailevan toiminnan kiellon rikkominen voi olla työsuhteen purku- tai irtisanomisperuste. Oikeudenkäymiskaaren 7:3 mukainen turvaamistoimi kilpailukieltosopimuksen noudattamisen tehosteena voi ääritapauksissa johtaa jopa työntekijän uhkasakkoon sekä kieltotuomioon rikkomistilanteessa.

Kilpailukieltosopimuksia koskeneen lakimuutoksen seurauksena niiden maksullisuus työnantajalle on voinut johtaa tilanteeseen, jossa työnantajat seuraavat entistä tarkemmin, että kilpailukieltosopimuksia noudatetaan. Siksi on mahdollista, että työnantajat ovat entistä valmiimpia turvautumaan turvaamistoimeen kilpailukieltosopimuksen rikkomistilanteissa. Lisäksi kilpailukieltosopimusten maksullisuus on voinut johtaa lisääntyneeseen salassapitosopimusten käyttöön kilpailukieltosopimuksen sijasta. Oikeuksistaan tietämättömän työntekijän on hankala arvioida kilpailukieltosopimuksen lainmukaisuutta ja toisaalta kilpailukieltosopimuksen lopputulosta on hankala ennakoida, kun kilpailukieltosopimuksia punnitaan tapauskohtaisesti oikeudessa. On mahdollista, että lainvastaiset kilpailukieltosopimukset eivät tule ilmi, koska työntekijät noudattavat niitä. Keskeistä olisikin lisätä työntekijöiden tietoisuutta kilpailukieltosopimuksista.