Julkisorganisaation henkilöstön asema liikkeenluovutuksessa

Abstract

Julkisten palveluiden uudelleenorganisointi on pinnalla yhteiskunnassamme. Väestön ikääntyminen,syntyvyyden heikkeneminen ja työvoiman saatavuus näkyvät erisuuntaisina ja -suuruisina muutospaineina julkisessa palvelutuotannossa. Kustannusten kasvun hillitsemiseksi sekä palveluiden laadun ja osaavan työvoiman saatavuuden turvaamiseksi joudutaan niin kunnissa ja hyvinvointialueilla kuin valtakunnallisestikin etsimään uusia tapoja tuottaa palveluita. Liikkeenluovutuksella tehtävät organisaatiomuutokset ovat ajankohtaisia, sillä esimerkiksi sosiaali-, terveys-ja pelastuspalvelu -uudistus toteutettiin juuri liikkeenluovutuksena. Liikkeenluovutuksella tarkoitetaan toiminnan tai toiminnallisen osan siirtoa työnantajalta toiselle. Tässä pro gradu -tutkielmassa tarkastellaan julkisorganisaatioiden liikkeenluovutustilanteita henkilöstön näkökulmasta, erityisesti kuntakontekstissa. Tutkimuksessa selvitetään, miten julkisen sektorin liikkeenluovutukset vaikuttavat viranhaltijoiden ja työsopimussuhteisten palvelussuhteen turvaan ja palvelussuhteiden oikeudelliseen asemaan. Tutkimuksessa selvitetään, miten virkamiesoikeudellinen jatkuvuusperiaate kytkeytyy liikkeenluovutukseen sekä mitä tarkoitetaan viranhaltijan palvelussuhdeturvalla liikkeenluovutuksessa. Julkishallinnon konteksti poikkeaa yksityissektorista virkavastuun sekä julkisen vallan käytön näkökulmista. Henkilöstön osalta olennaista on huomioida, että työntekijät työskentelevät joko virka- tai työsopimussuhteessa, ja että palvelussuhteen muoto vaikuttaa siihen, miten liikkeenluovutustilanteessa työntekijän asema määräytyy.

Liikkeenluovutuksen yhteydessä henkilöstön oikeudet ja velvollisuudet siirtyvät työnantajalta toiselle toiminnan siirtymisen mukana. Liikkeenluovutuksesta säädetään EU:n liikkeenluovutusdirektiivillä, joka on implementoitu osaksi kansallista lainsäädäntöä. Liikkeenluovutussääntely on sanamuodoltaan avointa ja niukkaa, minkä vuoksi olemassa olevan oikeuden systematisoinnissa on hyödynnettävä oikeuskäytäntöä. Tutkimusmenetelmänä käytetään lainoppia. Lainopillisessa tutkimuksessa keskeisintä on voimassa olevan oikeuden tulkinta, jossa oikeusnormin ajatussisältöä pyritään selvittämään, selventämään, täsmentämään ja ilmaisemaan. Tutkimuksessa tarkastellaan voimassa olevaa oikeutta systematisoimalla ja tulkitsemalla aiheeseen kuuluvia oikeusnormeja. Tutkimuksessa selviää, että työehtosopimus voi muuttua liikkeenluovutustilanteissa tietyin edellytyksin ja että virkasuhde voi muuttua työsopimussuhteiseksi, mikäli tehtävässä ei liikkeenluovutuksen myötä enää käytetä julkista valtaa. Työsopimussuhteissa työntekijät ovat suojattuja esimerkiksi työehtojen olennaiselta heikkenemiseltä, mutta virkasopimuksissa ei säädetä vastaavasta suojasta.