Metsäpolitiikka metsäoikeuden ohjauskeinona

Abstract

Tutkielman aiheena on metsäpolitiikka Suomessa. Metsäsektorin merkitys maamme kansantaloudelle on perinteisesti ollut suuri. Vaikka sen osuus bruttokansantuotteesta onkin viime vuosina jonkin verran vähentynyt, haluaa valtiovalta silti pitää metsien hoidon ja käytön tiukasti ohjauksessaan. Tavoitteena on ollut metsäteollisuuden puunsaannin turvaaminen niin ettei metsiä hakata kuitenkaan niiden vuotuista kasvua enempää. Aikaisemmin ainoa tavoite oli pelkästään puuntuotannon lisääminen. Uutena motiivina mukaan on tullut ilmastonmuutos- ja luonnonsuojelukysymykset. Puun käyttö energian lähteenä vaikuttaa fossiilisiin polttoaineisiin verrattuna vähemmän vahingollisesti ilmastoon. Lisäksi uudet näkemykset metsäluonnon kestävästä käytöstä ja uhanalaisten eliöiden ja elinympäristöjen suojeleminen on ollut pakko ottaa huomioon. Metsäpolitiikan linjaukset on kirjattu hallitusohjelmaan.

Valtiovalta käyttää kolmenlaisia ohjauskeinoja saavuttaakseen metsäpoliittiset tavoitteensa. Metsälaissa ja useissa muissa laeissa säädetään melko tarkkaan, miten metsiä pitää käyttää ja hoitaa. Toinen keino on ohjaus ja neuvonta. Metsätalouden organisaatiot ovat aina muotoutuneet poliittisten tarpeiden suuntaisesti. Nyt organisaatiot palvelevat metsänomistajia sekä neuvonnalla että tuottamalla tarpeellisia suoritteita metsänomistajien elämän helpottamiseksi. Kun otetaan huomioon että suurin osa yksityismetsänomistajista alkaa lähestyä eläkeikää ja yhä useammin omistaja asuu kaupungissa kaukana metsäpalstaltaan, ei taitoa eikä voimia oikeanlaiseen metsän käsittelyyn välttämättä ole. Tämä toiminta takaa sen että myös metsissä tehtävät toimenpiteet ovat halutun kaltaisia. Kolmantena keinona ovat taloudelliset tuet erilaisiin metsänparannustöihin sekä energiapuun haketukseen.