Oleskeluluvan saaneen alaikäisen lapsen edun turvaaminen kotoutumislain näkökulmasta
Ladataan...
571.35 KB
Kokoteksti luettavissa vain Tritonian asiakaskoneilla.
Lataukset9
Pysyvä osoite
Kuvaus
Opinnäytetyö kokotekstinä PDF-muodossa.
Tässä kandidaatintutkielmassa tarkastellaan oleskeluluvan saaneen, ilman huoltajaa Suomeen
saapuneen alaikäisen lapsen edun turvaamista kotoutumislain (681/2023) näkökulmasta. Ilman
huoltajaa Suomeen saapuvien lasten määrä vaihtelee vuosittain, ja he muodostavat erityisen
haavoittuvan ryhmän. Alaikäisille myönnetään oleskelulupa aikuisia useammin. Oleskelulupa
perustuu useimmiten toissijaiseen suojeluun tai yksilöllisiin inhimillisiin syihin. Oleskeluluvan
myöntämisen jälkeen lapsi siirtyy vastaanottolain piiristä kotoutumislain soveltamisalaan.
Tutkimuksessa tarkastellaan lapsen edun oikeudellista perustaa kansainvälisen, perustuslaillisen
ja kansallisen lainsäädännön tasolla sekä kotoutumisen sisältöä ja tavoitteita erityisesti
uudistetun lain kotoutumisen edistämisestä (681/2023) näkökulmasta. Erityistä huomiota
kiinnitetään edustajajärjestelmään sekä oikeuteen koulutukseen sekä varhaiskasvatukseen,
jotka ovat keskeisiä kotoutumisen ja lapsen kehityksen kannalta.
Tutkimus toteutetaan oikeusdogmaattisella menetelmällä, ja sen tavoitteena on selvittää,
millaisia konkreettisia velvoitteita kotoutumislaki ja siihen liittyvä lainsäädäntö asettavat
viranomaisille lapsen hoivan, huolenpidon, kasvatuksen ja kotoutumisen tukemiseksi
tilanteessa, jossa lapsi on erityisen haavoittuvassa asemassa. Lapsen edun ensisijaisuus, joka
perustuu YK:n lapsen oikeuksien sopimukseen, perustuslakiin ja erityislainsäädäntöön, toimii
tutkielman läpileikkaavana periaatteena.
Tutkielma osoittaa, että kotoutumislain 3 luvun säännökset muodostavat alaikäiselle
palvelukokonaisuuden, jossa keskiössä ovat palvelutarpeen arviointi ja monialainen
kotoutumissuunnitelma. Hyvinvointialueella on keskeinen vastuu hoivan, asumisen ja
kasvatuksen järjestämisestä sosiaalihuoltolain mukaisina palveluina, kun taas kunta vastaa
kotoutumista edistävistä toimista kuten ohjauksen järjestämisestä.
Keskeinen johtopäätös on, että lapsen edun toteutuminen edellyttää viranomaisilta aktiivista,
moniammatillista ja lapsen yksilöllisiin tarpeisiin mukautuvaa toimintaa. Palvelutarpeen
arviointi, monialainen kotoutumissuunnitelma, turvallinen asuminen, koulutukseen pääsy sekä
edustajan määrääminen muodostavat kokonaisuuden, jonka avulla lapsen oikeudet voidaan
turvata.