Sadevesiä ei saa johtaa naapurin tontille. Ohjailu ja roolit rakennustapaohjeissa.

Abstract

Oman kodin rakentaminen on monen suomalaisen unelma. Kaavoitetulle tonttialueelle rakentuvaa omakotitaloa koskevat kunnan rakennusviraston säännöt eli pakot, neuvot, luvat ja kiellot, joilla pyritään vaikuttamaan rakentuvan ympäristön ulkonäköön ja sitä kautta rakentajan käyttäytymiseen. Rakentajalle lähetetään rakennustapaohje, jonka tavoitteena on korttelin rakennetun ympäristön yhdenmukaisuus. Tässä tutkimuksessa on kaksi näkökulmaa. Ensiksi tarkastelussa ovat ne keinot, joilla rakentajaa määrätään tai neuvotaan toimimaan tietyllä tavalla. Toiseksi huomio kiinnittyy niihin aineksiin, joilla suositellaan tai suoranaisesti kielletään toimimasta jollain tavalla. Tällaiseen ohjailuun liittyy oleellisesti tekstiin piirtyvät kirjoittajan ja lukijan roolit ja sitä kautta niiden vuorovaikutus, joka onkin tutkimukseni toinen näkökulma.

Tutkimuksen aineisto käsittää kaksi rakennustapaohjetta. Ensimmäinen ohje on Seinäjoen Soukkajoen kortteleita 63–81 koskeva ohje. Aineiston toinen osa on Savonlinnan Kurvinniemen kaupunginosan rakennustapaohje. Molemmat ohjeet ovat keväältä 2009. Tutkimuksessa ei ole tarkoituksena vertailla ohjeita systemaattisesti vaan pyrkimyksenä on ennemminkin muodostaa kokonaiskuva rakennustapaohjeiden vaikuttamisen tyylistä.

Tutkimuksen teoreettisena taustana on systeemis-funktionaalista kielioppi ja deonttisen modaalisuuden ilmaisukeinot. Systeemis-funktionaalisen kieliopin perusperiaatteena on tekstin eli tässä tutkimuksessa kirjoitetun ohjeen funktionaalisuus. SF-kielioppi tarjoaa välineet tekstiin piirtyvään vuorovaikutuksen ja siten myös rakennustapaohjeen ideologian tutkimiseen. Ohjailevuutta tutkitaan deonttisen modaalisuuden keinoin. Deonttisella modaalisuudella tarkoitetaan semanttista aluetta, jossa jokin ulkopuolinen auktoriteetti pyrkii vaikuttamaan jonkin tahon käyttäytymiseen. Tutkimuksessa auktoriteetti pakottaa, neuvoo, lupaa ja kieltää rakennustapaohjeen vastaanottajaa.