Konsernituen verokohtelu

Abstract

Konsernituki on ollut kansainvälisesti toimivien yritysten keino avustaa ulkomailla toimivia yhtiöitään. Sillä tarkoitetaan taloudellista etua, joka annetaan ilman vastasuoritusta. Tuki on yleensä emoyhtiön tytäryhtiölle antamaa taloudellista tukea, mutta se voi olla myös emoyhtiön antamaa taloudellista tukea jollekin konsernin alakonsernin tytäryhtiölle. Konsernituki voi ilmetä esimerkiksi lainan anteeksiantona, tai erilaisten kustannusten kattamiseen annettavana tukena.

Vuoden 2004 verouudistuksessa päätettiin elinkeinoverolain 16 §:n lisätä 7 kohta, jossa muut kuin myyntisaamisten menetykset ja arvonalenemiset ovat vähennyskelvottomia. Tämä tarkoitti sitä, että myös konsernituesta tulisi antajalleen vähennyskelvoton. Uusi säädös aiheutti paljon arvostelua, vaikka sille olikin selvät perusteet. Konsernituen vähennyskiellolla on pyritty epäämään konsernien mahdollisuudet hyödyntää käyttöomaisuusosakkeiden verovapaussäännöksiä väärin perustein. Säädöstä voidaan pitää siinä mielessä onnistuneena, että sen pääasiallinen tavoite on saavutettu. Säädöstä on kuitenkin arvosteltu sen monista negatiivisista vaikutuksista, muun muassa suomalaisten kansainvälisesti toimivien konsernien kilpailukyvyn on sanottu heikentyneen, koska niiden ulkomailla toimintaa aloittavien tytäryhtiöiden tukemisen kustannukset on noussut.

Konsernien tulisi huomioida uusi konsernituen kieltävä säännös verosuunnittelussaan jo varhaisessa vaiheessa. Oikea tapa tukea tytäryhtiötä olisi pääomasijoituksen tekeminen tytäryhtiöön. Emoyhtiön tulisi kirjata tämä tukisuoritus kirjanpidossaan tytäryhtiön osakkeiden hankintamenon lisäykseksi ja tytäryhtiön kirjanpidossa omaan pääomaan. Tämä olisi oikea kirjaustapa pääomasijoitukselle ja se osoittaisi myös tuen tarkoituksen. Näin voitaisiin poistaa tuen verotuksellista käsittelyä koskeva epävarmuus.