Toimeentulotuki lapsen oikeuksien viimesijaisena turvaajana : Lainsäädännön riittävyyden arviointi lapsen perusoikeuksien näkökulmasta

Abstract

Tässä tutkielmassa tarkastellaan lasten oikeutta riittävään toimeentuloon. Lapsiperheköyhyys on moninainen lasten hyvinvointiin vaikuttava ilmiö, joka voi kaventaa lasten perus- ja ihmis-oikeuksien täysimääräistä toteutumista. Tutkimuksen tarkoituksena on selvittää, kuinka riittävää voimassa oleva toimeentulotukilainsäädäntö on turvaamaan lapsen oikeuden välttämättömään toimeentuloon. Perustuslain 19 §:n mukaan jokaisella on oikeus välttämättömään toimeentuloon. Saman pykälän mukaan julkisen vallan on tuettava lapsen huolenpidosta vastaavien mahdollisuuksia turvata lapsen hyvinvointi ja yksilöllinen kasvu. Riittävyyttä voidaan mitata monella mittarilla ja tässä tutkimuksessa hyödynnetään lasten oikeuksien sopimuksen neljää yleisperiaatetta. Tutkimuksessa tarkastellaan lainopillisesti toimeentulotukilainsäädäntöä, kirjallisuutta sekä oikeuskäytäntöä ja arvioidaan niiden perusteella lapsen perusoikeuden turvaamisen kannalta toimeentulotukilainsäädännön riittävyyttä suhteessa lasten oikeuksien sopimuksen yleisperiaatteisiin.

Tutkielman tulokset osoittavat, että lapset huomioidaan oikeuskäytännössä sekä lainsäädännössä kasvavassa määrin. Vaikka toimeentulotukilainsäädännössä on huomioitu lasten etu ja oikeuksia, tarkastelu paljastaa puutteita riittävyyden kannalta. Keskeisimpänä puutteena voidaan nostaa esiin yhteisvaikutusten arvioinnin puute lainvalmistelutöissä, mikä jättää tosiasialliset vaikutukset lasten oikeuksien kannalta huomioimatta. Tutkielma tuo esiin puutteita myös siinä, miten lapsivaikutusten arvioinnin tuloksia hyödynnetään päätöksenteossa ja lain-valmistelussa. Johtopäätöksenä voidaan todeta, että lapsi- ja yhteisvaikutusten arvioinnin velvoittava huomioiminen lainvalmistelussa on keskeistä, jotta toimeentulotukilainsäädäntö turvaisi lasten oikeudet mahdollisimman riittävällä ja lasten oikeuksien sopimuksen edellyttämällä tavalla.