Fair Value Appraisal and Financial Reporting

Abstract

This thesis analyzes phenomena that occur when financial reporting on real estate companies located in the European Union is published under International Financial Reporting Standards (IFRS). The first and second essays address the effects of the investment property appraisal choice on conservative accounting and information asymmetry. The third essay addresses the company-specific factors affecting the choice to apply the fair value or cost method in the valuation of investment properties. The fourth essay discusses how more precise information requesting IFRS 13 affects the quality of disclosures.

The results of the thesis offer new perspectives to help standard-setters understand what type of firms are more willing to apply fair value accounting and how the design of new guidelines should be an attempt to find balance between requests for a larger volume of exact information and the possibility to choose between the alternative choices of publishing accounts. In other words, the balance between comparable information and company-specific advantages, like the ease of applying demanded rules, is the key issue. On the other hand, it is important for investors and bankers to know the most important routines of the company such as those related to valuation processes. The conclusion of the thesis is that, despite some contrasting discussion and doubts, the requested information is not of an overwhelming volume at this point. Furthermore, the conclusion of the thesis is that standard-setters should consider if it is always necessary to request more detailed information in notes when it is possible to use alternative reporting methods.

Tämä väitöskirja analysoi esiin nousevia ilmiöitä, kun tilinpäätöstiedot julkaistaan IFRS-standardien (International Financial Reporting Standards) mukaisesti Euroopan Unionin alueella sijaitsevissa kiinteistösijoitusyhtiöissä. Ensimmäinen ja toinen essee keskittyvät sijoituskiinteistöomaisuuden arvon määrittäjien valinnan vaikutuksiin kirjanpidon konservatiivisuuteen ja toisaalta sidosryhmien käytössä olevan tiedon käytettävyyteen. Kolmas essee osoittaa yrityskohtaisten tekijöiden vaikuttavan kiinteistösijoitusten arvostuksessa siihen, valitaanko käyttöön fair value- vai poistoihin perustuva malli. Neljäs essee kertoo, miten yksityiskohtaisempia tietoja edellyttävä IFRS 13 vaikuttaa tilinpäätösten laatuun.

Väitöskirjan tulokset luovat uusia näkökulmia ja ymmärrystä standardien laatijoille yritysten ominaisuuksista, jotka lisäävät halukkuutta käyttää fair value –mallia sijoituskiinteistöjen arvostuksessa ja tietoa, miten uusien ohjeiden laatimisessa voidaan päästä tasapainoon yksityiskohtaisemman tiedon julkaisuvaatimusten ja mahdollisuuden valita eri raportointitapoja välillä. Toisin sanoen tasapaino vertailukelpoisen yksityiskohtaisen tiedon ja yrityskohtaisten toimintaa tukevien valintavaihtoehtojen välillä nousee avainasemaan. Toisaalta sekä sijoittajille ja pankkiireille on tärkeää tietää yhtiön toiminnan tärkeimpien raportointimenetelmien, kuten omaisuuden arvostustapojen, yksityiskohdat. Väitöskirjan johtopäätös on, että ajoittaisesta kritiikistä ja epäilyistä huolimatta nykyinen vaadittavan raportoinnin taso ei ole ylisuuri koskien käypiä arvoja. Lisäksi tutkimusten loppupäätelmä on, että standardin laatijoiden olisi hyvä pohtia vaatimusta tarkemmasta lisäinformaatiosta aina, kun on mahdollista käyttää vaihtoehtoisia raportointitapoja.