Fair Value Appraisal and Financial Reporting

Tämä väitöskirja analysoi esiin nousevia ilmiöitä, kun tilinpäätöstiedot julkaistaan IFRS-standardien (International Financial Reporting Standards) mukaisesti Euroopan Unionin alueella sijaitsevissa kiinteistösijoitusyhtiöissä. Ensimmäinen ja toinen essee keskittyvät sijoituskiinteistöomaisuuden arvon määrittäjien valinnan vaikutuksiin kirjanpidon konservatiivisuuteen ja toisaalta sidosryhmien käytössä olevan tiedon käytettävyyteen. Kolmas essee osoittaa yrityskohtaisten tekijöiden vaikuttavan kiinteistösijoitusten arvostuksessa siihen, valitaanko käyttöön fair value- vai poistoihin perustuva malli. Neljäs essee kertoo, miten yksityiskohtaisempia tietoja edellyttävä IFRS 13 vaikuttaa tilinpäätösten laatuun. Väitöskirjan tulokset luovat uusia näkökulmia ja ymmärrystä standardien laatijoille yritysten ominaisuuksista, jotka lisäävät halukkuutta käyttää fair value –mallia sijoituskiinteistöjen arvostuksessa ja tietoa, miten uusien ohjeiden laatimisessa voidaan päästä tasapainoon yksityiskohtaisemman tiedon julkaisuvaatimusten ja mahdollisuuden valita eri raportointitapoja välillä. Toisin sanoen tasapaino vertailukelpoisen yksityiskohtaisen tiedon ja yrityskohtaisten toimintaa tukevien valintavaihtoehtojen välillä nousee avainasemaan. Toisaalta sekä sijoittajille ja pankkiireille on tärkeää tietää yhtiön toiminnan tärkeimpien raportointimenetelmien, kuten omaisuuden arvostustapojen, yksityiskohdat. Väitöskirjan johtopäätös on, että ajoittaisesta kritiikistä ja epäilyistä huolimatta nykyinen vaadittavan raportoinnin taso ei ole ylisuuri koskien käypiä arvoja. Lisäksi tutkimusten loppupäätelmä on, että standardin laatijoiden olisi hyvä pohtia vaatimusta tarkemmasta lisäinformaatiosta aina, kun on mahdollista käyttää vaihtoehtoisia raportointitapoja.