The effect of hybrid work on knowledge sharing in Finnish multinational corporations

Abstract

The shift to hybrid work after the Covid-19 pandemic has changed the organizational practices and circumstances in which knowledge sharing takes place. This thesis explores the effects of hybrid work on knowledge sharing in Finnish multinational corporations (MNCs), with a specific focus on the difference between explicit and tacit knowledge sharing. The study adopts a qualitative research design, using empirical data collected through ten semi-structured interviews with managers and employees across four different Finnish MNCs, which were analyzed thematically. The research suggests that hybrid work does not have a straightforward positive or negative effect on knowledge sharing, but the impact depends on the type of knowledge being shared and the coordination of hybrid schedules. Digital tools support the sharing of explicit knowledge regardless of the working location, while tacit knowledge sharing remains dependent on the physical co-presence. Digital environments cannot effectively replicate the side-by-side learning and observation of non-verbal cues that the physical office provides. In addition, an unintentional structural asymmetry arises when team schedules are uncoordinated, creating a hybrid information gap. In this gap, remote employees are excluded from spontaneous informal knowledge flows and career visibility. Additionally, while digital infrastructure has lowered the initial barriers to cross-border contact within MNCs, deeper knowledge sharing remains shaped by cultural norms and linguistic friction that operate independently from hybrid arrangements. To address these challenges, organizations should actively coordinate team-level hybrid schedules to ensure the inclusion of remote employees and reduce information asymmetry.

Covid-19 pandemian jälkeinen siirtyminen hybridityöhön on muuttanut organisaatioiden käytäntöjä ja olosuhteita, joiden alla tiedon jakaminen tapahtuu. Tämä pro gradu - tutkielma tarkastelee hybridityön vaikutusta tiedon jakamiseen suomalaisissa monikansallisissa yrityksissä. Tutkielman erityisenä painopisteenä on ero eksplisiittisen ja hiljaisen tiedon välillä. Tutkimus hyödyntää laadullista tutkimusmenetelmää, jonka empiirinen aineisto on kerätty kymmenellä puolistrukturoidulla haastattelulla neljän eri suomalaisen monikansallisen yrityksen managerien ja työntekijöiden kanssa. Aineisto on analysoitu temaattisesti. Tutkimus osoittaa, että hybridityöllä ei ole yksiselitteistä positiivista tai negatiivista vaikutusta tiedon jakamiseen, vaan vaikutus riippuu jaettavan tiedon tyypistä sekä hybridiaikataulujen koordinoinnista. Digitaaliset työkalut tukevat eksplisiittisen tiedon jakamista riippumatta työntekijän sijainnista, kun taas hiljaisen tiedon jakaminen on edelleen riippuvainen fyysisestä läsnäolosta. Digitaaliset ympäristöt eivät pysty tehokkaasti jäljittelemään rinnakkain oppimista ja ei-verbaalisen kehonkielen havainnointia, joita fyysinen toimistotyö tarjoaa. Lisäksi tiimien aikataulujen koordinoimattomuus synnyttää tahattoman rakenteellisen epäsymmetrian, joka luo hybridin tietokuilun. Tässä kuilussa etätyötä tekevät työntekijät jäävät ulkopuolelle spontaaneista epävirallisista tietovirroista sekä uralla etenemisen kannalta tärkeästä näkyvyydestä. Vaikka digitaalinen infrastruktuuri on madaltanut monikansallisten yritysten sisäisiä rajojen ylittäviä kontaktikynnyksiä, syvempää tiedon jakamista muovaavat edelleen kielelliset erot ja kulttuuriset normit. Nämä toimivat riippumattomasti hybridijärjestelyistä. Vastatakseen näihin haasteisiin organisaatioiden tulisi aktiivisesti koordinoida tiimitason hybridiaikatauluja etätyöntekijöiden osallisuuden varmistamiseksi ja tietoepäsymmetrian vähentämiseksi.