The effect of hybrid work on knowledge sharing in Finnish multinational corporations
Pysyvä osoite
Kuvaus
Opinnäytetyö kokotekstinä PDF-muodossa.
The shift to hybrid work after the Covid-19 pandemic has changed the organizational
practices and circumstances in which knowledge sharing takes place. This thesis explores
the effects of hybrid work on knowledge sharing in Finnish multinational corporations
(MNCs), with a specific focus on the difference between explicit and tacit knowledge
sharing.
The study adopts a qualitative research design, using empirical data collected through
ten semi-structured interviews with managers and employees across four different
Finnish MNCs, which were analyzed thematically. The research suggests that hybrid work
does not have a straightforward positive or negative effect on knowledge sharing, but
the impact depends on the type of knowledge being shared and the coordination of
hybrid schedules.
Digital tools support the sharing of explicit knowledge regardless of the working location,
while tacit knowledge sharing remains dependent on the physical co-presence. Digital
environments cannot effectively replicate the side-by-side learning and observation of
non-verbal cues that the physical office provides. In addition, an unintentional structural
asymmetry arises when team schedules are uncoordinated, creating a hybrid
information gap. In this gap, remote employees are excluded from spontaneous informal
knowledge flows and career visibility. Additionally, while digital infrastructure has
lowered the initial barriers to cross-border contact within MNCs, deeper knowledge
sharing remains shaped by cultural norms and linguistic friction that operate
independently from hybrid arrangements.
To address these challenges, organizations should actively coordinate team-level hybrid
schedules to ensure the inclusion of remote employees and reduce information
asymmetry.
Covid-19 pandemian jälkeinen siirtyminen hybridityöhön on muuttanut organisaatioiden
käytäntöjä ja olosuhteita, joiden alla tiedon jakaminen tapahtuu. Tämä pro gradu -
tutkielma tarkastelee hybridityön vaikutusta tiedon jakamiseen suomalaisissa
monikansallisissa yrityksissä. Tutkielman erityisenä painopisteenä on ero eksplisiittisen
ja hiljaisen tiedon välillä.
Tutkimus hyödyntää laadullista tutkimusmenetelmää, jonka empiirinen aineisto on
kerätty kymmenellä puolistrukturoidulla haastattelulla neljän eri suomalaisen
monikansallisen yrityksen managerien ja työntekijöiden kanssa. Aineisto on analysoitu
temaattisesti. Tutkimus osoittaa, että hybridityöllä ei ole yksiselitteistä positiivista tai
negatiivista vaikutusta tiedon jakamiseen, vaan vaikutus riippuu jaettavan tiedon
tyypistä sekä hybridiaikataulujen koordinoinnista.
Digitaaliset työkalut tukevat eksplisiittisen tiedon jakamista riippumatta työntekijän
sijainnista, kun taas hiljaisen tiedon jakaminen on edelleen riippuvainen fyysisestä
läsnäolosta. Digitaaliset ympäristöt eivät pysty tehokkaasti jäljittelemään rinnakkain
oppimista ja ei-verbaalisen kehonkielen havainnointia, joita fyysinen toimistotyö tarjoaa.
Lisäksi tiimien aikataulujen koordinoimattomuus synnyttää tahattoman rakenteellisen
epäsymmetrian, joka luo hybridin tietokuilun. Tässä kuilussa etätyötä tekevät työntekijät
jäävät ulkopuolelle spontaaneista epävirallisista tietovirroista sekä uralla etenemisen
kannalta tärkeästä näkyvyydestä. Vaikka digitaalinen infrastruktuuri on madaltanut
monikansallisten yritysten sisäisiä rajojen ylittäviä kontaktikynnyksiä, syvempää tiedon
jakamista muovaavat edelleen kielelliset erot ja kulttuuriset normit. Nämä toimivat
riippumattomasti hybridijärjestelyistä.
Vastatakseen näihin haasteisiin organisaatioiden tulisi aktiivisesti koordinoida tiimitason
hybridiaikatauluja etätyöntekijöiden osallisuuden varmistamiseksi ja
tietoepäsymmetrian vähentämiseksi.