Kokonaistaloudellinen edullisuus tarjouksen valintaperusteena sosiaali- ja terveyspalveluhankinnoissa

Abstract

Hankintalailla tavoitellaan mm. hankintojen hyvää hinta-laatusuhdetta sekä tarjoajien tasapuolista mahdollisuutta osallistua tarjouskilpai­luihin. Sosiaali- ja terveyspalveluhan­kinnat muodostavat suuren osan julkisista hankinnoista, ja niiden merkitys tulee koros­tumaan sosiaali- ja terveydenhuollon palvelurakenneuudistuksen myö­tä. Sosiaali- ja ter­veyspalveluhankinnoissa käytetyin tarjouksen valintaperuste on kokonaistaloudelli­nen edulli­suus, joka mahdollistaa laadullisten tekijöiden huomioinnin tarjouksen valin­nassa.

Hankintalain mukaan tarjousten kokonaistaloudellista edullisuutta arvioidaan hankinta-asiakirjoissa määriteltyjen tarjouksen vertailuperusteiden avulla. Tutkin hankintasäädös­ten, vuoden 2007 hankintalakiin perustuvien oikeustapausten sekä oikeuskirjallisuuden pohjalta millaiset vertailuperusteet sekä tarjousvertailut on oikeuskäytännössä tulkittu hankintalain mukaisiksi tai vastaisiksi. Näkökulma työn alkupuolella on lainopillinen. Työn loppupuolella tarkastelen kokonaistaloudellisen edullisuuden käyttöön sosiaali- ja terveyspalveluhankinnoissa liittyviä ongelmia. Ne voidaan jakaa oikeustapauksissa usein esiintyviin ongelmakokonaisuuksiin sekä ongelmiin, jotka liittyvät oikeuden tul­kintalinjaan suhteessa lain tavoitteisiin syrjimättömyydestä sekä hankinto­jen laadukkuu­desta. Työn loppupuolella näkökulma laajenee oi­keusdogmatiikan ulkopuolelle.

Keskeisiä havaintoja ovat hankintayksikön suuri vapaus määritellä hankinnan kohde, vertailuperusteet sekä pisteytysperusteet haluamallaan tavalla. Oikeuskäytännössä omaksuttuja vertailuperusteiden vaatimuksia ovat mm. liittyminen hankinnan kohtee­seen, syrjimättömyys, objektiivisuus sekä yhteismitallisten tar­jousten mah­dollistuminen. Vähimmäisvaatimukset ylittävää kokemusta ja am­mattitaitoa tai tulevai­suudessa toteu­tuvaa seikkaa voi käyttää vertailuperusteena. Ongelmia olivat palvelujen ominaisuuk­sien ja laadun huo­nosta mitattavuudesta johtuvat tarjouspyynnön ja vertailu­perusteiden epä­määräisyys sekä niihin liittyvät tulkintaongelmat tarjousvertailussa, mikä voi vaaran­taa tasapuolisen koh­telun. Oikeuskäytännössä syrjimättömyystavoitteen toteutumista valvo­taan melko hy­vin, mutta hankintojen laatutavoitteen toteutumista huonosti. Han­kintalain tavoite laa­dukkaista hankinnoista jää käytännössä hankintayksikön määrittely­jen varaan, mikä ko­rostaa hankintayksikön valtaa ja vastuuta.