Miten arjen tapahtumat jäsentävät tiimien toimintaa? : Ajallisuus ja jatkuvuus tiimitason toimintalogiikan rakentumisessa

Abstract

Tiimityössä arki rakentuu usein rinnakkaisista tehtävistä, päällekkäisistä määräajoista ja viiveellä näkyvästä palautteesta. Tällaisissa olosuhteissa työn kehittäminen, oppiminen ja muu viiveellistä hyötyä tuottava tekeminen voivat alkaa rajautua, vaikka tiimi tunnistaisi niiden tärkeyden. Organisaatiokulttuurin yhteys tuottavuuteen, innovointiin ja eettisiin valintoihin on tunnistettu, mutta vähemmän tiedetään siitä, miten kulttuuriset signaalit kasautuvat arjen tapahtumaketjuissa ja alkavat rajata tiimitason ajankäyttöä ja toimintaa. Tämän tutkielman tavoitteena on tarkastella, miten organisaatiokulttuuri kytkeytyy tiimitason motivaatioon arjen tapahtumien ja ajallisuuden kautta.

Organisaatiokulttuuri ymmärretään arjen normeina ja signaaleina siitä, mitä tiimissä pidetään realistisena ja arvokkaana tekemisenä. Tiimitason motivaatio tarkoittaa tiimin yhteistä suuntautumista siihen, mihin aikaa, huomiota ja voimavaroja pidetään mielekkäänä kohdentaa. Tätä tarkastellaan ajallisena suuntautumisena eli tiimin jaettuina odotuksina siitä, millä aikajänteellä pitkäjänteinen tekeminen näyttäytyy uskottavana ja päätöksenteossa huomioon otettavana. Teoreettinen viitekehys yhdistää tapahtumalähtöisen näkökulman, päätöksenteon premissit ja itsemääräämisteorian tarkastellakseen, miten arjen tapahtumat kasautuvat signaaleiksi, miten tulkinnat vakiintuvat toimintaa rajaaviksi oletuksiksi ja millaiset olosuhteet ja ehdot tukevat pitkäjänteistä tekemistä.

Aineisto koostuu 20 puolistrukturoidusta yksilöhaastattelusta myyntiorganisaation neljästä asiantuntijatiimistä. Haastattelut kohdistuivat tapahtumaketjuihin, toistuviin arkitapahtumiin ja niiden ajallisiin piirteisiin. Aineisto analysoitiin prosessiorientoituneella, teoriaohjaavalla sisällönanalyysilla. Analyysissa tarkasteltiin, millaisia tulkintoja tapahtumiin liitettiin, miten nämä tulkinnat näkyivät käytännöissä ja miten ne muodostivat ajallisia ketjuja.

Tulosten perusteella keskeinen mekanismi liittyy ajalliseen jatkuvuuteen: viiveellä hyötyä tuottavalle tekemiselle syntyy joko ennakoitava jatkumo tai se jää toistuvasti avoimeksi. Jatkuvuus konkretisoituu paluupisteinä, jotka tekevät etenemisen tai etenemättömyyden näkyväksi ja pitävät viiveellisen tekemisen mukana tiimin arjen priorisoinnissa. Kun paluupisteet puuttuvat, palaute jää epäinformatiiviseksi ja vastuu jatkuvuuden ylläpidosta henkilöityy yksilölle, alkaa pitkäjänteinen tekeminen näyttäytyä riskinä. Tällöin tulkinnat voivat vakiintua tiimitason päätöspremisseiksi, jotka ohjaavat ajankäyttöä kohti lyhytsyklisesti todennettavaa tekemistä ilman, että tiimi yhdessä päättää olla sitoutumatta pitkäjänteiseen tekemiseen. Paluupisteiden, informatiivisen palautteen ja jaetun vastuun avulla voidaan tunnistaa, pysyykö pitkäjänteinen tekeminen mukana tiimin päätöksenteossa ja näyttäytyykö kehittämiseen ja oppimiseen sitoutuminen tiimitasolla uskottavana.