Sisäisen tarkastajan rooli väärinkäytöksen ehkäisemisessä, tunnistamisessa ja raportoinnissa

Abstract

Viime aikoina on tullut esille monia yrityksissä tapahtuneita väärinkäytöksiä ja taloudellisen taantuman myötä väärinkäytösten odotetaan vielä lisääntyvän. Sisäisellä tarkastuksella on tilintarkastukseen ja väärinkäytösten paljastamiseen liittyvät juuret ja näiltä ajoilta myös esiintyy edelleen sitkeitä väärinkäsityksiä sisäisen tarkastajan roolista ja tehtävistä. Lamavuosina kuitenkin ymmärrettiin riskienhallinnan (mukaan lukien väärinkäytösriskit) ja hyvien hallinnointitapojen merkitys organisaation kriittisinä menestystekijöinä, mikä avasikin sisäiselle tarkastukselle täysin uudenlaisen tavan toimia ja tehtävä on muuttunut arviointi-, varmistus- ja konsultointipalveluiksi.

Tutkielman tarkoituksena oli tutkia, millaisena sisäiset tarkastajat kokevat roolinsa väärinkäytösten ehkäisemisessä, tunnistamisessa ja raportoinnissa. Sisäisen tarkastajan roolia tutkitaan velvollisuuksien ja toimintatapojen avulla sekä erityisesti kirjanpitorikoksen näkökulmasta. Yleensä muita rikoksia peitellään manipuloimalla kirjanpitoa. Sen seurauksena esimerkiksi yrityksen taloudellinen raportointi saattaa antaa väärän kuvan yrityksen taloudellisesta asemasta. Tutkielma mukailee Halbounin (2015) toteuttamaa tutkimusta. Hypoteesit asetettiin aikaisempien tutkimusten perusteella sisäisten tarkastajien mahdollisten näkemyserojen selvittämiseksi. Näkemyseroja tutkitaan esimerkiksi työkokemuksen, ammattitutkinnon suorittamisen, yrityskoon ja tehtävän (yrityksessä) avulla. Aihe on yleiseen taloudelliseen tilanteeseen ja väärinkäytösten torjuntaan nähden ajankohtainen ja tärkeä.

Tutkielman empiirinen osa toteutettiin kvantitatiivisena kyselytutkimuksena. Hypoteesien testaamisessa käytettiin t-testiä, F-testiä, Kruskall-Wallis ja Mann-Whitneyn U-testiä. Saatujen testitulosten perusteella sisäisten tarkastajien välillä ei havaittu merkittäviä näkemyseroja koskien velvollisuuksia ja toimintatapoja. Tutkimuksen luotettavuuteen vaikuttanee jonkin verran alhainen vastausprosentti (13,6 %) sekä kyselyn saatekirjeessä puutteelliseksi jäänyt selvitys, mistä näkökulmasta (kirjanpitorikos) väärinkäytöksiä tarkastellaan.