Säästöä, selviytymistä ja uutiskilpailua. Henkilöstön suhtautuminen Lännen Median organisaatiomuutokseen

Abstract

Tutkimuksen aiheena on maakuntalehtien henkilöstön suhtautuminen tiivistyvään valtakunnalliseen yhteistyöhön ja sen mukanaan tuomaan organisaatiomuutokseen. Tarkastelun kohteena on Lännen Media, joka on 12 maakuntalehden perustama maanlaajuinen yhteistoimitus, joka tuottaa sisältöjä osakaslehdilleen. Tutkimus etenee kolmessa vaiheessa kesästä 2014 kevättalvelle 2015 ja muutosta tarkasteltaessa lähtökohtana on Kurt Lewinin muutoksen vaihemalli. Tutkimukseen osallistuu 28–35 vastaajaa. Tutkimusaineisto koostuu vastauksista, jotka olen kerännyt vastaajilta kyselylomakkeilla Lewinin vaihemallin mukaisessa järjestyksessä. Menetelmänä käytän diskurssianalyysia, ja tarkasteltavana on muutoksen diskursiivinen rakentuminen. Etsin vastauksista diskursseja, jotka kertovat vastaajan suhtautumisesta Lännen Mediaan. Yleisimmäksi diskurssiksi nousee säästödiskurssi, jonka mainitsee yli 54 prosenttia vastaajista. Diskurssien vallassa on kyse siitä, kenen kielellä puhutaan. Lännen Median osakaslehdissä säästödiskurssi on noussut hallitsevaksi puhetavaksi, jonka kautta vastaajat selittävät muutosta.

Keskeiseksi nousee vastaajien sitoutuminen muutokseen. Tätä mittaan vastaajien motivaation asteella sekä selvittämällä, näkevätkö he itsellään aktiivista roolia muutoksen eteenpäin viemisessä. Lähes 80 prosenttia kertoo motivoituvansa työstään. Motivaation lähteiksi mainitaan journalismi itsessään ja oman työn sisältö. Motiiveiksi Lännen Median perustamiselle vastaajat sen sijaan ymmärtävät puhtaasti säästötarpeen ja maakuntalehtien selviytymiskamppailun. Motivaatiota heikentää hajanaisuus, jota yhteistoimitus on työskentelytapoihin ja tiedonkulkuun tuonut, työssä koettu paine ja kiire sekä huoli alan tulevaisuudesta. Vastaajista 31 prosenttia kokee, ettei heillä itsellään ole muutokselle annettavaa, kun taas 43 näkee itsellään muutoksessa aktiivisen roolin. Vastaajat, jotka osoittavat sitoutumista muutokseen, kokevat, että keinot osallistumiseen ovat epäselviä, koska esimiehet eivät sitouta heitä muutokseen riittävän vahvasti.