Työntekijöiden yksilöllisten tarpeiden tukeminen : Eri valmiustason työntekijöiden tukeminen ja johtaminen

Abstract

Tässä pro gradu -tutkielmassa tarkasteltiin tilannejohtamisen mallin ja valmentavan johtamisen valossa, minkälaista tukea eri valmiusasteiden työntekijät kaipasivat ja miten heidän esihenki- lönsä tuki heitä heidän työssään. Tutkimuksen tavoitteena oli ymmärtää työntekijöiden yksilöl- liset tuen tarpeet ja saada kuvaa siitä, miten esihenkilöt voisivat näihin tarpeisiin parhaalla ta- valla vastata.

Teoreettinen viitekehys rakennettiin kuvaamaan tilannejohtamista ja valmentavaa johtamista käsittelevää kirjallisuutta, minkä lisäksi aiheita pohjustettiin nostamalla ensin esiin esihenkilön roolia yleisesti, sekä työntekijöiden yksilöllisten tuen tarpeiden psykologisia taustoja. Työnteki- jöiden valmiuden käsite perustui tilannejohtamisen teorian neljään valmiustasoon (V1-V4) ja valmentava johtaminen esitelmiin menetelmänä, jolla voidaan parantaa työntekijöiden tuke- mista kautta valmiustasojen.

Tutkimuksen empiirinen osuus toteutettiin kvalitatiivisin menetelmin. Kahdeksan eri organisaa- tioista ja ammatillisista taustoista tulevaa työntekijää haastateltiin puolistrukturoiduilla haastat- teluilla. Aineisto analysoitiin temaattisesti ja osallistujat luokiteltiin valmiustasoihin heidän ky- vykkyytensä ja halukkuutensa perusteella. Analyysissa keskityttiin heidän kokemuksiinsa tuen tarpeesta ja sen saamisesta esihenkilöltä.

Tulokset osoittivat, että työntekijöiden tuen tarpeet noudattivat selkeästi tilannejohtamisen teoriaa. Valmiuksiltaan heikot työntekijät tarvitsivat enemmän rakenteita ja ohjausta, kun taas kokeneemmat työntekijät korostivat itsenäisyyttä ja kehittymismahdollisuuksia työssään. Kaiva- tun tuen ja saadun tuen välillä huomattiin kuitenkin merkittäviä eroja. Erityisesti keskitason val- miuksilla (V2 ja V3) olevat työntekijät kokivat, että heidän tuentarpeensa eivät täyty heidän toi- vomalla tavalla. Valmentavalla johtamisella pystyttiin löytämään näihin tilanteisiin keinoja, eri- tyisesti luottamuksen rakentamisella, aktiivisella kuuntelemisella sekä tavoitteellisella vuoropu- helulla.

Johtopäätöksissä tuloksia verrattiin teoreettiseen viitekehykseen. Päätelmänä oli, että valmen- tavan johtamisen nähtiin täydentävän tilannejohtamisen mallia hyödyllisenä työkaluna, jolla pystyttiin kaventamaan tuen tarpeen ja saatavuuden välistä kuilua. Tutkimuksessa tuotiin esiin myös käytännön suosituksia johtamisen kehittämistä varten ja ehdotettiin tulevia jatkotutki- musmahdollisuuksia.