Viranomaisten ja ympäristöjärjestöjen yhteistyömahdollisuudet alueellisella ja paikallisella tasolla

Århusin yleissopimuksen II pilari sekä kansallinen lainsäädäntö turvaavat ympäristöjärjestöjen ja kansalaisten mahdollisuuksia osallistua ympäristöä koskevaan päätöksentekoon. Osallistumistavoitteen mahdollistamiseksi on tavoiteltava niin sanottua deliberatiivista eli keskustelevaa demokratiaa: viranomaisten ja kansalaisyhteiskunnan välillä on oltava toimiva keskusteluyhteys. Lainsäädännön ja deliberatiivisen demokratian tavoitteiden esteenä voivat olla kuitenkin erilaiset käytännön kysymykset. Tässä tutkimuksessa kartoitettiin empiirisesti haastattelututkimuksessa Suomen alueellisen ja paikallisen tason ympäristöviranomaisten näkökulmia yhteistyöstä ympäristöjärjestöjen kanssa. Tutkimus havainnollisti, kuinka ympäristöjärjestöjen mielenkiinnon ja asiantuntemuksen kaltaiset seikat tukevat järjestöjen kanssa tehtävää yhteistyötä, mutta haastattelututkimuksessa nousi esiin myös monia seikkoja, jotka viranomaisten mukaan rajoittavat ympäristöjärjestöjen todellisia mahdollisuuksia osallistua ympäristöä koskevaan päätöksentekoon ja muodostaa kunnollisen keskusteluyhteyden alueellisiin ja paikallisiin ympäristöviranomaisiin. Vastausten perusteella voidaan todeta, että keskusteluyhteyden muodostamisessa ratkaisevana ovat vastavuoroisuuteen liittyvät elementit. Keskusteleminen edellyttää onnistuakseen molemmilta osapuolilta halua ja mielenkiintoa yhteistyölle.