Spontaani vapaaehtoisuus maanpuolustuksessa

Abstract

Spontaani vapaaehtoisuus on noussut keskeiseksi tutkimusteemaksi erityisesti katastrofitutkimuksessa, ja Venäjän hyökkäys Ukrainaan on tehnyt näkyväksi sen merkityksen myös maanpuolustuksessa. Hankkeen tavoitteena oli lisätä ymmärrystä spontaanin vapaaehtoisuuden ilmiöstä Suomen maanpuolustuksen kontekstissa sekä kehittää toimintamalli sen hyödyntämiseksi osana maanpuolustuksen monialaista tehtäväkenttää. Loppuraportissa esitetään yhteenveto hankkeen toteutuksesta, tuloksista ja johtopäätöksistä. Hankkeen tuloksia on käsitelty myös muissa tutkimusjulkaisuissa. Aineisto koostui kirjallisuuskatsauksesta, tutkimushaastatteluista ja paikallispuolustusharjoitusten yhteydessä toteutetuista pöytäpeleistä. Kirjallisuuskatsaus valotti kansainvälistä tutkimusta ja tunnisti spontaanin vapaaehtoisuuden keskeiset piirteet, taustatekijät ja rajoitteet. Haastattelut syvensivät ymmärrystä Suomen kontekstista ja tuottivat maakohtaista tietoa ilmiön ilmenemismuodoista. Näiden pohjalta muodostettiin toimintamalli spontaanin vapaaehtoisuuden hyödyntämiseksi, jota pöytäpelit edelleen vahvistivat. Toimintamalli koostuu neljästä strategiasta – integroi, rajoita, kanavoi ja mahdollista – sekä niitä läpileikkaavasta varautumisen strategiasta. Hankkeen tuloksiin perustuen esitetään viisi johtopäätöstä ja kehittämisehdotusta spontaanin vapaaehtoisuuden hyödyntämiseksi osana Suomen maanpuolustusta.

Spontant frivillighet har blivit ett centralt forskningstema särskilt inom katastrofforskningen, och Rysslands invasion av Ukraina har synliggjort dess betydelse även inom det nationella försvaret. Syftet med projektet var att öka förståelsen för fenomenet spontant frivillighet i den finländska försvarskontexten och att utveckla en handlingsmodell för att utnyttja det som en del av försvarets mångfacetterade verksamhetsfält. I denna slutrapport presenteras en sammanfattning av projektets genomförande, resultat och slutsatser. Projektets resultat har också behandlats i andra forskningspublikationer. Materialet bestod av en litteraturöversikt, forskningsintervjuer och bordsövningar som genomfördes i samband med regionala försvarsövningar. Litteraturöversikten belyste internationell forskning och identifierade de centrala kännetecknen, bakgrundsfaktorerna och begränsningarna för spontant frivillighet. Intervjuerna fördjupade förståelsen för den finländska kontexten och gav landspecifik kunskap om hur fenomenet tar sig uttryck. På basis av detta utvecklades en handlingsmodell för att dra nytta av spontant frivillighet, vilken ytterligare stärktes genom bordsövningarna. Handlingsmodellen består av fyra strategier – integrera, begränsa, kanalisera och möjliggöra – samt en genomgående beredskapsstrategi. Utifrån resultaten presenteras fem slutsatser och utvecklingsförslag för att främja användningen av spontant frivillighet som en del av Finlands nationella försvar.

Spontaneous volunteering has emerged as a key research theme particularly within disaster studies, and Russia’s invasion of Ukraine has highlighted its significance also in the context of national defence. The aim of this project was to enhance understanding of the phenomenon of spontaneous volunteering in Finland’s national defence context and to develop an operational model for utilising it as part of the multidimensional field of national defence. This final report presents a summary of the project’s implementation, results and conclusions. The project’s results have also been examined in other scholarly publications. The data consisted of a literature review, research interviews, and tabletop exercises conducted in connection with local defence training events. The literature review shed light on international research and identified the key characteristics, background factors and constraints of spontaneous volunteering. The interviews deepened the understanding of the Finnish context and provided country-specific insights into the manifestations of the phenomenon. Based on these findings, an operational model for harnessing spontaneous volunteering was developed, and the tabletop exercises further validated it. The model comprises four strategies – integrate, restrict, channel and enable – as well as a cross-cutting preparedness strategy. Based on the results, five conclusions and development recommendations are presented for advancing the use of spontaneous volunteering as part of Finland’s national defence.