Dublin III-asetuksen soveltaminen ja sen poikkeukset – Erityistarkastelussa ihmiskaupan uhrit

Abstract

Tutkielmassani selvitän Dublin III-asetuksen eli vastuunmäärittämisasetuksen soveltamista ja sitä, millä perustein asetusta voidaan jättää soveltamatta. Tarkastelen tutkimuksessani, milloin kansainvälistä suojelua hakeva henkilö kuuluu haavoittuvaan ryhmään ja miten tämä haavoittuvuus tunnistetaan. Erityistarkastelussa tutkielmassani ovat sellaiset ihmiskaupan uhrit, jotka ovat joutuneet pakkoprostituoiduiksi. Selvitän miten kansainväliset sopimukset ja palautuskielto vaikuttavat ihmiskaupan uhrien käännyttämiseen Dublin-perusteella ja loukkaavatko tällaiset käännyttämiset ihmiskaupan uhrin ihmisoikeuksia.

Tutkimusmetodini on oikeusdogmaattinen. Tutkimus perustuu hallinto-oikeuden alueelle ja siihen liitty-vät vahvasti perus- ja ihmisoikeudet. Tutkimusongelmieni selvittämiseksi olen hyödyntänyt oikeuskäy-täntöä ja voimassa olevaa lainsäädäntöä.

Monet ihmisoikeuksia koskevat kansainväliset sopimukset velvoittavat Suomea ja asettavat turvapaikkaprosessille tietyt vaatimukset. Haavoittuvassa asemassa olevan henkilön palauttaminen toiseen valtioon saattaa olla kansainvälisissä sopimuksissa määritellyn non refoulement -periaatteen eli palautuskiellon vastaisia. Maahanmuuttoviraston tulisi siis turvapaikkaprosessissa tunnistaa kansainvälistä suojelua hakevan mahdollinen haavoittuva asema ja lisäksi arvioida, voiko henkilön haavoittuvuus olla esteenä palauttamiselle.

Ihmiskaupan uhriksi joutuneet henkilöt muodostavat yhden haavoittuvassa asemassa olevien ryhmistä. Tutkimuksessa tarkastellaan pakkoprostituutiota ihmiskaupan muotona. Erityisesti Italiaan palautettavien nigerialaisnaisten käännyttäminen on katsottu ongelmalliseksi ja mahdollisesti ihmisoikeuksien vastaiseksi. Siksi tutkimukseni keskittyy ihmiskaupan tarkasteltuun ja ihmiskaupan uhrien Dublien -palautusten tarkasteltuun kansainvälisten sopimusten valossa.

Tutkimuksestani käy ilmi, että turvapaikanhakijoiden haavoittuvuuden tunnistamiseen liittyy jonkin verran ongelmia. Lisäksi ihmiskaupan uhrien palauttaminen tiettyihin valtioihin saattaisi rikkoa kansainvälisissä sopimuksissa annettuja velvoitteita. Maahanmuuttovirasto on kuitenkin tiedostanut ongelman ja sen vuoksi erityisesti ihmiskaupan uhrien palauttamista harkitaan nykyisin entistä tarkemmin. Koska tutkimuksen aihe on hyvin ajankohtainen eikä asiasta ole vielä kovin paljoa oikeuskäytäntöä, ei tutkimustuloksia voi pitää vielä yleispätevinä. Aihe vaatii tuoreutensa vuoksi vielä lisää tutkimista.