Työsuhdeoptioiden verotus kansainvälisissä tilanteissa

Abstract

Tutkielmassa tarkastellaan työsuhdeoptioiden verotusta kansainvälisissä tilanteissa Suomen verolainsäädännön näkökulmasta. Yritysten kansainvälistymisen ja työntekijöiden lisääntyneen rajat ylittävän liikkuvuuden myötä osakeperusteisiin kannustinjärjestelmiin ja työsuhdeoptioihin liittyvät verotuskysymykset ovat monimutkaistuneet. Haasteita aiheuttavat erityisesti optioedun usein vuosienkin mittainen, pitkä ansaintajakso (grant - vesting). Edun pitkä ajanjakso voi johtaa siihen, että verovelvollinen työskentelee eri valtioissa edun ansainta-aikana, jolloin myös etu kertyy useassa eri valtiossa tehdystä työstä, mikä osaltaan luo monimutkaisia kysymyksiä edun verotusoikeuden jakamisesta ja kaksinkertaisen verotuksen poistamisesta eri valtioiden välillä.

Tutkielman tutkimusmetodina on lainopillinen eli oikeusdogmaattinen menetelmä. Tarkastelun keskeisinä oikeuslähteinä toimivat Suomen kansallinen verolainsäädäntö, erityisesti tuloverolaki, korkeimman hallinto-oikeuden oikeuskäytäntö sekä verosopimukset ja niiden tulkintaa ohjaava OECD:n malliverosopimuksen kommentaari. Tutkielma pyrkii selvittämään, mikä katsotaan työsuhdeoptiotuloksi, mikä on Suomen verotusoikeus optiotuloon ja miten tulo jaetaan verotettavaksi rajat ylittävissä tilanteissa. Työsuhdeoptioista saatu etu on Suomessa veronalaista ansiotuloa, ja sen verotusoikeus jaetaan kansainvälisissä tilanteissa valtioiden kesken niin kutsutun kertymisperiaatteen mukaisesti. Tutkielman keskiössä on, että Suomen oikeuskäytäntö on korkeimman hallinto-oikeuden päätöksen (KHO 2013:93) myötä vakiintunut vastaamaan OECD:n malliverosopimuksen tulkintaa. Muuttuneen oikeuskäytännön perusteella optiotulon katsotaan kertyvän ainoastaan option myöntämisen ja sen ansainta-ajan päättymisen välisenä aikana. Verotusoikeus allokoidaan työskentelyvaltioille tämän ansaintajakson aikaisten työskentelypäivien suhteessa. Ansainta-ajan jälkeinen työskentely tai asuminen eivät enää pääsääntöisesti vaikuta tulon kohdentamiseen, mikä on osaltaan selkeyttänyt verotusoikeuden jakoa.

Vaikka oikeuskäytännön kehitys on sitonut verotusoikeuden tosiasialliseen työskentelyyn ja siten lisännyt verotuksen ennustettavuutta ja oikeusvarmuutta, liittyy kansainvälisiin työsuhdeoptiotilanteisiin käytännössä edelleen merkittäviä haasteita. Eri valtioiden eroavat tulkinnat optiotulon luonteesta tai sen verotusajankohdasta voivat johtaa juridiseen kaksinkertaiseen verotukseen. Tämän riskin ratkaiseminen ja kaksinkertaisen verotuksen poistaminen edellyttävät verosopimusten ymmärtämistä ja soveltamista sekä aktiivisia toimenpiteitä, kuten allokaatiolaskelmien esittämistä ja tulon oikeaoppista raportointia niin verovelvolliselta itseltään, kuin myös edun myöntäviltä työnantajiltakin.